Espanjan ilmasto ja maaperä

Ilmasto 

Espanjan ilmasto on erikoinen johtuen sen sijainnista. Maa sijaitsee parhaimmillaan vain 13,4 km Afrikan mantereesta. Yksi Espanjan ilmaston tunnetuimpia puolia on sen aurinkoisuus, jonka suhteen auringon määrät vaihtelevat 1 700 vuotuisesta aurinkotunnista Cantabrian rannikolla aina
yli 3 000:een Etelä-Espanjassa ja Kanariansaarilla.

Ilmastoon vaikuttaa myös se, että maata reunustaa lännestä Atlantin valtameri ja idästä Välimeri. Maan mannerosan profiiliin kuuluu korkeita vuoristoja Pyreneiden alueella pohjoisessa. Kaikesta tästä johtuen maan ilmastoa pidetäänkin yleisesti vaihtelevimpana koko Euroopan alueella.

Yleisesti ottaen Espanja on maltillisen lämpötilan aluetta, jossa vuotuiset keskilämpötilat merentasolla vaihtelevat 14–20 °C asteen välillä.

Suurimmat vaihtelut maan sääoloihin tuovat varsinkin suuret korkeuserojen vaihtelut sekä kontrastit rannikko-alueiden ja sisämaan välillä.

Manner-Espanjan ilmasto jaetaan viiteen ilmasto-alueeseen.

1. Atlantin ilmasto pohjoisella rannikko-alueella
Tällä alueella keskilämpötilat ovat noin 9 °C talvisin ja 18 °C kesäisin. Tämä on koko niemimaan sateisinta aluetta. Vuotuiset sademäärät ovat keskimäärin noin 800–1500 mm. Suuret sademäärät johtuvat Atlantin valtameren tuomista matalapaineen alueista. Matalapainetta esiintyy erityisesti syksyn ja talven aikana.

Vaikka kesät ovat viileämpiä ja sateisempia kuin muualla maassa, pohjoisen rannikko-alueen ilmastoon kuuluvat myös kesäiset kuivat kaudet ja paljon lämmintä, aurinkoista säätä.

2. Mannermainen Välimerellinen ilmasto maan sisäosien tasangoilla
Alueelle on tyypillistä alhaiset talvilämpötilat. Elohopea laskee usein alle
-15 °C. Joskus jopa alle -20 °C.

Kesäisin keskilämpötilat ovat 24 °C, vuotuisen sadekeskimäärän ollessa alle 400 mm. Talvisin alueella tulee rankkoja lumisateita.

3. Välimerellinen ilmasto-alue läntisellä ja eteläisellä rannikolla
Tähän ilmasto-alueeseen kuuluu itäisen ja eteläisen rannikko-alueen lisäksi myös suuri osa Guadalquivir laakson alueesta. Keskilämpötilat alueella ovat
11 °C talvella ja 23 °C kesäisin. Vuotuinen keskisademäärä on 250 mm ja
600 mm välillä.

4. Alppi-ilmasto

5. Subtrooppinen ilmasto-alue
Tähän ilmasto-alueeseen kuuluu lähinnä Kanariansaarten alue, jolla talvikeskilämpötilat ovat 14 °C ja kesäkeskilämpötilat 22 °C.

Maaperä

Espanja on pinta-ala on 505 955 km² ja pinnanmuodoiltaan varsin vaihteleva maa. Se on toiseksi vuoristoisin maa Euroopassa Sveitsin jälkeen.

”Manner-Espanjasta suurin osa on kanjonimaisten jokilaaksojen uurtamaa ylä-tasankoa, niin sanottua ”mesetaa” 210 000 km², jonka korkeus pysyttelee alle tuhannessa metrissä, ja jota reunustaa pohjoisessa Cantabrian vuoristo, joka nousee paikoin yli 2 500 m korkeuteen, luoteessa Galician vuorimaa, koillisessa Iberian vuoret ja etelässä Sierra Morena. Kastilian rajavuoret kulkevat mesetan poikki ja jakavat sen pohjoiseen Vanhaan-Kastiliaan ja eteläiseen Uuteen-Kastiliaan. Pyreneiden (korkein kohta
Pico de Aneto 3 404 m) ja Iberian vuorten välissä Koillis-Espanjassa on Ebron allas.

Maan etelä-osassa sijaitsevat Andalusian eli Beettiset vuoret, jossa Sierra Nevadan vuoristossa sijaitsee maan korkein huippu, nimeltään Mulhacen jonka korkeus yltää 3 478 metriin, ja jonka geologisena jatkeena ovat Baleaarit.

Mesetan itäosista alkavat Atlanttiin laskevat joet nimiltään Tajo, Duero, Guadiana ja Guadalquivir, sekä pohjoisosista Ebro-joki, joka laskee Välimereen. Mesetan maanpinta on rapautunutta, vuoristoissa hallitsee graniitti ja mesetan keskustan altaita peittää valkoinen, kerrostunut kalkkikivi. Kalkkikiven päälle on kerrostunut paikoin punaisia pintamaita.

Suuressa osassa Pyreneiden niemimaata pinnanmuodot perustuvat ikivanhaan syväkalkkikiveen.”

Espanjan viininviljely ja –tuotanto 2011

Viininviljely

Perehdyin ensimmäisen kerran Espanjan viinituotantoon vuoden 2012 loppupuolella. Tuolloin käytössäni oli vuoden 2010 tilastot, joita ylläpitää OIV (International Organization of Wine and Vine). Uudet vuoden 2011 tilastotiedot löytyvät Wines From Spain -sivuilta, www.winesfromspain.com.

Recaredo © Mari Linna

Espanja on edelleenkin maailman suurin viininviljelymaa. Tämä siitäkin huolimatta, vaikka koko ala on suurissa taloudellisissa vaikeuksissa.

Viiniköynnöksiä viljellään 1 032 milj. ha alueella, josta 97,4 % menee viininvalmistukseen, 2 % pöytärypäleeksi ja loput 0,6 % rusinoiksi ja taimiksi. Viiniä viljellään kolmanneksi eniten viljan ja oliviipuiden jälkeen. Vuonna 2010 viiniä viljeltiin 1 082 milj. ha alueella.

Suurimmat viljelyalueet

• Castilla La Mancha 473 050 ha
• Extremadura 85 000 ha
• Valencia 67 491 ha
• Castilla y León 68 837 ha

Viljeltävistä lajikkeista 51,1 % menee puna- ja roseviinin valmistamiseen. Lopusta 48,9 % tehdään valkoviiniä.

Espanjan yleisimmin viljeltävät lajikkeet ovat:

• 23,5 % Airén
• 20,9 % Tempranillo
• 7,5 % Bobal
• 48,1 % sis. Grenache, Monastrell, Pardina, Macabeo ja Palomino

Viljeltävien lajikkeiden määriin ei ole tullut muutoksia 2013 jälkeen.

Bares Balta © Mari Linna

Tuotanto

Espanja jaetaan 89 viintuotantoalueeseen, joissa valmistetaan PDO tai PGI -viiniä.ueita. (Prodected Designation of Origin).

PGI

• VT, Vinos de la Tierra

PDO

• 2 kpl DOCa, Vinos de Denominación de Origen Calificada
• 6 kpl Vino de Calidad (Quoality Wine with a Geographical Indication)
• 14 kpl Vino de Pago 
• 67 kpl DO, Vinos de Denominación de Origen

Vuoden 2011 viinintuotantomääristä on erilaisia tietoja. FEGA:n (The Spanish Agrarian Guarantee Fund) mukaan Espanjan viinituotanto oli vuonna 40,9 milj. hl. Vuonna 2010 tuotantomäärä oli 39,3 milj. hl.

MAGRAMA:n (El Ministerio de Agricultura, Alimentación y Medio Ambiente) mukaan taas viinituotantomäärä oli 38,6 milj. hl, joka on hieman vähemmän kuin edellisvuonna. 

Näissä pienissä terästankeissa on valmistumassa 

Torresin Perpetulia vuoden 2011 sadosta. Perpetualia 

valmistetaan Prioratissa El Lloarin tarhoilla. 

© Mari Linna

Niin tai näin. Espanja tuottaa huiman määrän viiniä joka vuosi. Tästä viinimäärästä lähes puolet valmistetaan Castilla La Manchan alueella (48.3% /18.6 milj. hl). Alueen viinintuotanto on pudonnut hieman vuodesta 2010, jolloin se oli 21,6 milj. hl.

Toiseksi suurin tuotantoalue on Extremadura 4 milj hl ja kolmantena Catalonia 3,3 milj. hl.

Valencian ja Riojan alueilla vuosituotannon ennustetaan olevan hieman yli 2 milj. hl. Muilla alueilla, kuten Castilla y Leónissa, Andalucíassa, Aragónissa ja Galiciassa valmistusmäärät ylittävät noin miljoonan litraa/alue.

Espanja

Espanja sijaitsee Iberian niemimaalla. Koillisessa maata rajoittaa Pyreneiden vuorijono ja etelässä Välimeren rannikon erottaa sisämaasta Sierra Nevadan vuoristo. Pohjoisessa on Atlantin valtameri ja lännessä Portugali.

Pääkaupunki Madrid sijaitsee keskusylängöllä 650 metrin korkeudessa. Yli 2 000 metrin korkuisia vuoria on useita, korkeimmat huiput kohoavat yli 3 000 metriin. Espanjassa on 1 800 jokea, mutta monet niistä kuljettavat vain vähän vettä ja saattavat olla osan vuotta kuivillaan. 

Manner-Espanjalle ovat tyypillisiä ylängöt ja vuorijonot kuten Pyreneet ja Sierra Nevada. Näiltä ylängöiltä saavat alkunsa monet merkittävät joet kuten Ebro, Duero, Tajo ja Guadalquivir. Baleaarien saaret sijaitsevat Välimerellä ja autonomiset Kanarian saaret puolestaan Afrikan rannikolla Atlantilla.

Espanja on jaettu 17 itsehallintoalueeseen, comunidades autónomas, joista kullakin on oma suoraan valittu hallintonsa. Kataloniassa, Baskimaassa ja Galiciassa on alueellisilla kielillä virallinen asema koko maan yhteisen espanjan kielen eli kastilian kielen rinnalla.

Itsehallintoalueet jakautuvat yhteen tai useampaan maakuntaan, provincias, joita on yhteensä viisikymmentä.

”Espanja on maa, jossa on maailman eniten viiniköynnösten peittämiä hehtaareja ja yli 6 000 laatuviinituottajaa. Silti espanjalaisista viineistä tulevat ensimmäisenä mieleen Riojan punaviinit. Eivätkä syyttä: nuo Tempranillo-rypäleestä tuotetut rotevat ja nahkaiset punaviinit ovat parhaimmillaan upeita persoonallisuuksia, jotka ovat pitkään olleet maan hyvän viinimaineen selkäranka.”

Historia

Espanjalainen viininviljely sai alkunsa toisella vuosituhannella. Viininviljelystä on löydetty ensimmäisiä jälkiä 1900 eKs., jolloin alueella asui foinikialaisia. 700-luvulta eKs. on löytynyt ensimmäisiä konkreettisia viittauksia kreikkalaisten siirtolaisten myötä tulleista laajoista viinitarhoista.

”Kreikkalaiset perustivat Ampurias-nimisen kaupungin lähelle Golfo de Rosas -lahtea nykyiseen Gironan maakuntaan, joten nykyistä pohjoiskatalonialaista laatuviinialuetta Empordá-Costa Bravaa voidaan pitää Vitis viniferan leviämisen todellisena lähtöpaikkana Espanjassa.”

Joitakin vuosisatoja myöhemmin roomalaiset teollistivat viininviljelyn. Viiniä toimitettiin ympäri silloista Rooman valtakuntaa.

Rooman valtakunnan hajottua arabialaiset valloittajat antoivat kristittyjen tislata alkoholia lääkinnällisiin tarkoituksiin. Maan eri valloittajien aikana viininviljely oli monin paikoin ainoa elinkeinomuoto, joka selvisi kohtalaisesti hävityksistä ja ryöstelyistä.

Espanjan ensimmäiset merkittävät viinialueet olivat Jerez ja Málaga. Alueet olivat 1500-luvun tärkeitä kauppapaikkoja. Useita ulkomaalaiset liikemiehet asettuivat nykyisen Manzanillan maakunnan pääkaupunkiin Sanlùcar de Barramedaan. Sac tai saca (tark. tuontitavara) oli tuolloin suosittu juoma Englannin hovissa.

1800-luvulla alettiin Riojassa luoda nykyaikaisen espanjalaisen viininviljelyn perustusta. Vuonna 1850 Luciano de Murrieta tuotti ensimmäisen ”nykyaikaisen” rioja-viinin barrique-tuotantotavalla ja loi siten pohjan huikealle menestystarinalle.

Vuonna 1872 Josep Raventós perusti kuohuviinivalmistamo Codorníun. Vuoden 1930 jälkeen syntyivät ensimmäiset DO-alueet: 1932 Jerez, 1937 Málaga, ja 1945 Montilla-Moriles. Rioja sai tosin jo 1920-luvulla ensimmäisen tilapäisen säännöstönsä, mutta siitä tuli Denominación de Origen nykyaikaisessa merkityksessä vasta vuonna 1947 yhdessä Tarragonan kanssa. Vuonna 1939 Francon joukkojen voittoon päättyneen sisällissodan seuraukset halvaannuttivat Espanjan viinituotannon.”

Negatiivista kehitystä yritettiin muuttaa perustamalla uudelleen osuuskuntia ja työstämällä valtavia rypälemääriä taloudellisemmin.”

2010 Redoma Branco, Niepoort

Rypäleet/Castas: Rabigato, Codega do Larinho, Denzelinho, Viosinho, Arinto, 
viinissä on myös pieniä määriä muita paikallisia lajikkeita

Köynnösten ikä: 40–80 vuotta

Kasvukorkeus: 400–700 m

Maaperä: Liuskekiveä  

Alue: Douro- joen oikealla rannalla, Cima Corgo, Douro

Alkoholi: 12,5 t-%

Ulkonäkö: Keskisyvä kullankeltainen

Tuoksu: Intensiivisen runsas, kukkea, sitrusta, mineraalisuutta, tammea, aavistus parfyymisyyttä

Maku: Kuiva, ryhdikkäät hapot, moniuloitteinen, tammea, toffeeta, kukkeutta, raikkautta, pitkä jälkimaku, persikkaa, mantelia, mineralisuutta.

Viini tulee Douron laaksosta Cima Corgon alueelta. Viinissä käytettävät rypäleet tulevat vanhoilta tarhoilta, joille on istutettu useita eri rypälelajikkeita.

Vuonna 2010 alueen ilmasto oli poikkeuksellinen. Talvi ja alku kevät olivat erittäin sateisia. Tämän seurauksena syksyn satomääristä tuli normaalia suurempia. Kosteus aiheutti myös sen, että erilaisten kasvisairauksien uhka lisääntyi.

Rypäleiden kypsymisen aikaa sää oli hyvin kuivan kuumaa. Syyskuun aikana saatujen sateiden ansiosta vanhat köynnökset tuottivat hyvän sadon.

Rypäleet on poimittu käsin. Lajittelun jälkeen rypäleet murskattiin. Rypälemehua ei ole maseroitu. Tämän jälkeen rypälemehu dekantoitiin 24 h aikana viileässä. Käyminen tapahtui 18 °C:ssa ranskalaisissa tammitynnyreissä  ja isoissa 500 l sammioissa. Viinin 9 kk:n ikäännyttäminen tapahtui sakan päällä. Viini ei ole läpikäynnyt maloa.

Redoma Branco on ihanan moniuloitteinen ja erikoinen viini. Maku on täyteläinen, mutta samalla raikkaan kepeä. Viini sopii hyvin grillatun ja uunissa paistetun kalan kanssa. Vaaleat liharuoat ja pasta sopivat yhteen mainiosti tämän viinin kanssa. Redoma Branco oli henkilökohtaisesti sellainen makuelämys, että seuraavan pullon nautin ihan sellaisenaa.

Marco Sara FR 11

Rypäle: Tocai Friulano

Alue: 0,8 ha Riu Falcon, Bellazoia, Roncus, Udine, Italia

Tarhojen sijainti: Avautuvat etelään

Sadonkorjuu: Käsin

Valmistus: Terästankeissa

Käyminen: Villihiivoilla, ei maloa

Jälkikäsittely: Ei kirkastamista, ei suodattamista

Pullomäärä: 2 000 kpl

Alkoholipitoisuus: 13,5 t-%

Kuva: marcosara.com

Ulkonäkö: Keskisyvä, aavistuksen vihertävä kullankeltainen

Tuoksu: Niukka, vihreyttä, mausteisuutta, kypsää hedelmää, makeutta

Maku: Kuiva, vahvat hapot, mausteisuutta: viher- ja valkopippuria, hunajaa, kukkaisuutta, persikan kiveä, ruohomaisuutta, öljymäinen suutuntuma, joka jättää kalvon kitalakeen, simamaisuutta, kurkkua

Kuva: arte.it

Ostin tämän mielenkiintoisen viinin Bolognasta, jossa kävin alkukeväästä. Tarkemmin sanottuna viini löytyi aivan sattumalta Enoteca Italianan hyllyltä ositteessa Via Marsala 2/B. Halusin viinin pohjois Italiasta ja tämä viini osui käteeni Friuli-Venezia-Giulia -hyllystä. Hauskinta tässä aivan summassa tehdyssä valinnassa oli se, että viini tulee Udinesta, jossa minun on pitänyt vierailla joitakin vuosia sitten, mutta matka peruuntui. Etsiessäni tietoa viinistä selvisi, että se on pienen tilan valmistamaa biodynaamista viiniä, joka on aivan parasta.

Marco Saran 7 ha tila sijaitsee Colli Orientali de Friulin länsiosassa. Tilan tarhat sijaitseta 75-300 m korkeudessa. Alueen ilmastoon vaikuttavat Carnic ja Julian alpit.

Kuva: marcosara.com

Tarhojen maaperä koostuu pääsääntöisesti hiekkakivestä. Maaperä on ravinneköyhää, tiivistä ja huonosti vettäläpäisevää, mutta mineraalipitoisuus on melko hyvä. 

Julianin esialpit, jotka näkyvät tilan takaa, ovat hyvä suoja pohjoisesta tuleville kylmille tuulille. Atlantin rannikolle on noin 30 km. Mereltä tulevat lämpimät tuulet pehmentävät kylmien pohjoistuulien vaikutusta.

Kuva: marcosara.com

1996 Señor de Serria Gran Reseva

Rypäleet: 70 % Merlot ja 30 % Cabernet Sauvignon 

Kuva: © Jukka Björn

Alue: Navarra

Ulkonäko: Kauniin heleän punaruskea, sakkaisuutta

Tuoksu: Nahkaa, mineraalisuutta: jodia, kalkkia, hiekkakiveä, savua, lihaisuutta, tammea, kukkaisuutta, vadelmaa, mansikkaa, yrittisyyttä

Maku: Täyteläinen ja vahva hapokkuus, nousevat kypsyneet tanniinit, nahkaa, kukkaisuutta, mineraalisuutta, vihreää paprikaa


Maistoin viinin häränhäntpadan, uuniperunoiden ja salaatin kanssa. Yhdistelmä toimi loistavasti. Viinin hapokkuus raikasti padan rasvaisuutta ja raskautta, joka syntyi ydinluusta.

Salaatissa oli mm. itse kasvatettua rucolaa ja mietoa chiliä, jonka maku on melko voimakas. Viinin ja salaatin yhdistelmä oli mielenkiintoinen. Salaatti vahvisti viinissä olevaa vihreän paprikan aromikkuutta. Viini hapokkuus kesti hyvin salaatinkastikkeen hapokkuuden ja rasvaisuuden (Agusti Torello Matan Sec balsamico ja Grativinum Extra Virgin Oliv Oil).


Häränhäntäpata
4 kpl reiluja häränhäntä paloja
Rouhittua mustapippuria
Rouhittua valkopippuria
Suolaa
Vehnäjauhoja
Tuoretta timjamia
Tuoretta meiramia
Sipulia
Valkosipulia
Porkkanaa
Herkkusieniä
Vettä
Voita

Huudellut ja kuivatut häränhännät kieritetään suolalla ja pippurilla maustetussa vehnäjauhossa. Jauhotetut palaset ruskistetaan voissa padassa tai pannulla. Pataan lisätään vettä, lohkotut sipulit ja yritit. Anna hautua miedolla lämmöllä kannen alla ainakin 2½ tuntia. Lisää porkkanapalat pataan kun kypsymisajasta on 30 minuuttia jäljellä. Noin vartin päästä lisätään herkkusienet.

Padan kypsyessä voit tehdä samanaikaisesti uuniperunoita.

Cossart Gordon Madeira Malmsey 10 Years Old

Alue: Funchal, Madeira, Portugal

Ulkonäkö: Kirkas, keskisyvä kastanjanruskea

Tuoksu: Mantelia, kuivattua aprikoosia, luumua, rusinaisuutta

Maku: Makea, vahva hapokkuus, luumua, rusinaa, taatelia, pähkinäisyyttä, mantelia, pitkä jälkimaku

Kuva: © Jukka Björn

Maailman vanhimman madeiratalon Cossart Gordonin perustajat  (1745) olivat Skotlannista vainoja paenneet Francis Newton ja William Gordon.

Viinin käyminen tapahtui lämpötilakontrolloiduissa terästankeissa (18°C– 21°C) luonnon hiivojen avulla. Viini kävi noin kolme vuorokautta, jonka jälkeen se väkevöitiin brandyllä.

Madeiran kypsyttäminen tapahtui Canteiro –menetelmällä amerikkalaisissa tammitynnyreissä. Cossard Cordonin madeiravarastot sijaitsevat Funchalissa. Eteläänpäin olevia varastoja lämmitettiin tasaisesti noin vuoden ajan. Kypsyttämisen alkuvaiheessa tynnyrit olivat varaston yläösassa, josta ne jonkin ajan kuluttua siirrettiin varaston keskiosaan. Kypsyttämisen loppuvaiheessa tynnyrit siirrettiin varaston alaosaan, jossa oli viileämpää. Valmis madeira kirkastettiin ennen pullottamista.

2009 Louis Jadot, Chablis

Väri: Kirkas, keskisyvä oljenkeltainen

Tuoksu: Sitrusta, mineraalisuutta, kalkkia, aprikoosia, ananasta

Maku: Kuiva, vahvat nousevat hapot, kalkkia, sitrusta, limeä, aprikoosia, ananasta, muodostaa öljyisen kalvon suuhun, pitkä jälkimaku

Käsin poimitut rypäleet maseroitiin terästankeissä. Käyminen tapahtui luonnon hiivojen avulla. Tämän jälkeen malolaktinen käyminen tapahtui tammitynnyreissä. Viiniä kypsytettiin 12-18 kk ajan (ei tarkempaa tietoa). Viini on suodatettu kevyesti ennen pullottamista. Domaine Louis Jadot välttää viinien kirkastamista. Jos viiniä täytyy kirkastaa, tehdään se mahdollisimman kevyesti.

Maison Louis Jadot on perustettu vuonna 1859. Nopeasti kasvava kauppatalo toimi Lous Henry Denis Jadotin alaisuudessa. Hänen poikansa Louis Jean Baptisete siityi yrityksen johtoon 1900. Hän osti useita palstoja ja tarhoja mm. Corton Charlemagne and Chevalier Montrachet Les Demoiselles.

Vuosien saatossa taloa johti Louis Auguste Jadot yhdessä André Gageyn kanssa. Louis Auguste Jadot kehitti vientitoimintaa etenkin Englantiin ja Yhdysvaltoihin yhdessää Kobard Corporation Rudy Kopfhin kanssa. André Gagey siirtyi talon johtoon vuonna 1962 Louis Auguste Jadotin dramaattisen kuoleman jälkeen.

Maison Louis Jadotin tulevaisuuden turvaamiseksi tila päätettiin myydä vuonna 1985 Rudy Kopfille. Vuonna 1992 Pierre-Henry Gagey nimitettiin Mison Louis Jadotin johtajaksi.

Tilan tarhoja on yhteensä 210 ha. Ne sijaitsevat ympäri Burgundia (150 ha) ja Côte d’Oria (70 ha). Tilojen nimet ovat: Domaine des Héritiers Louis Jadot, Domaine Louis Jadot, Domaine Gagey ja Domaine du Duc de Magenta.

Domaine des Héritiers Louis Jadot on ollut pitkään Jadotin perheen omistuksessa. Siihen kuuluvat seuraavat palstat: Beaune Premier Cru Clos des Ursules, Corton Pougets Grand Cru, Corton Charlemagne Grand Cru, Chevalier Montrachet Les Demoiselles Grand Cru, Beaune Premier Cru Clos des Couchereaux, Beaune Premier Cru Les Boucherottes ja Pernand Vergelesses Clos de la Croix de Pierre

Vuonna 1985 Domaine Louis Jadot osti Domaine Clair Daü:n. Kauppaan kuului mm seuraavia palstoja: Chambertin Clos de Bèze Grand Cru, Bonnes Mares Grand Cru, Clos Vougeot Grand Cru, Musigny Grand Cru, Chambolle Musigny Premier Cru Les Amoureuses, Gevrey Chambertin Premier Cru Clos Saint Jacques, Corton Grèves Grand Cru, Pernand-Vergelesses Premier Cru Clos de la Croix de Pierre, Savigny-les-Beaune Premier Cru La Dominode, Meursault Premier Cru Genevrières, Pommard Premier Cru Rugiens jne.

Domaine Gagey  André Gageyn perheen omistuksessa. Sihen kuuluu mm. seuraavia palstoja: Clos Saint Denis Grand Cru, Echézeaux Grand Cru, Beaune Premier Cru Les Grèves Blanc, Savigny les Beaune Premier Cru Les Guettes, Nuits Saint Georges Premier Cru les Boudots, Beaune Premier

Cru les Chouacheux jne.

Domaine Louis Jadot perusti vuonna 1995 oman tynnyrivalmistamon nimeltä Cadus, joka pääsääntöisesti käyyyää ranskalaista tammea tynnyreiden valmistamiseen.

Jokaisen Maison Louis Jadot –viinipullon etiketissä on viininjumala Baccusta esittävä kuva.

Madeira

Madeiran saaren pinta-ala on 732 km². Viinitarhoja on ympäri saarta ja niitä on yhteensä noin 400 ha. Tässä luvussa on mukana myös Porto Santon saarella olevien tarhojen viljelyala. Etelässä Câmara de Lobos 125 ha, pohjoisessa São Vicente 122 ha sekä Santana 82 ha. Viininviljelijöitä on 4 000.

Ilmasto

Madeiran saaren ilmasto on välimerellinen, talvet ovat leutoja ja kesät kuumia ja kosteita. Viininviljelyalueilla on useita mikroilmastoja.

Saarella olevat viinitarhat sijaitsevat noin 600 m korkeudessa. Ilman lämpötila laskee ylöspäin mentäessä noin 3 °C jokaista 500 metriä kohden. Subtrooppinen vyöhyke yltää 300 m asti. Välimeren ilmasto on 300–750 m korkeudessa. Sitä ylöspäin mentäessä tullaan kylmään ilmavyöhykkeeseen. Vuotuinen sademäärä on 770 mm. Eniten sateita tulee marras- ja maaliskuun välisenä aikana. Vähiten sateista aikaa on toukokuusta syyskuuhun.

Maaperä

Kuva: Vulkaanista ja huokoista basalttia

Saaren maaperä on hyvin vulkaanista, joka koostuu suurimmaksi osaksi basaltista. Tämän lisäksi maaperä on hapanta ja siitä löytyy magnesiumia ja rautaa. 

Viinitarhojen perustaminen on hyvin työlästä, koska maaperä ja topografia asettavat omat haasteensa viininviljelylle. Keväällä sateiden jälkeen maaperä on pehmeää. Tuolloin viininviljelijä kaivaa ensin noin 80 m syvyiset vaot pehmittääkseen maaperää ja antaakseen juurille mahdollisuuden kasvaa syvälle, jotta ne ovat turvassa kuivuudelta. Vaon poihjalle laitetaan Pedra Molea (kiviainesta) ja basalttia (vulkaaninen kivilaji, joka on tummaa, hienorakeista ja usein huokoista), jotta maa pysyisi kuohkeana. Näin yritetään estää juurien kasvu alla olevaan kovaan kallioon.


Historia

Henrik Purjehtija, Belem, Lissabon,  © J. Björn

Madeira viini syntyi Portugaliin kuuluvalla Madeiran saarella. Se on väkevöity viini, joka on kypsytetty ainutlaatuisella menetelmällä. Se syntyi kauan sitten väkevöidyn viinin matkatessa kauppalaivoilla Madeiralta Amerikkaan ja Kaukoitään 1600- ja 1700-luvuilla.

Madeira viinin historia sai alkunsa, kun Henrik Purjehtijan palveluksessa ollut portugalilainen kapteeni João Gonçalves Zarco saapui Madeiran saarelle vuonna 1420. Henrik Purjehtija (1394–1460) oli portugalilainen prinssi, joka pani alulle Portugalin löytöretket ja tästä lisänimen "Purjehtija". Zarconin toimesta saari kaskettiin ennen sokeriruo’on ja Malvasian istuttamista. Makeita rypäleitä tuottavan Malvasian Zarco toi tulleessaan Kreetalta ja Kyprokselta. Myöhemmin hän istutti muita nykyisin suosittuja lajikkeita lajikkeita kuten Sercial, Verdelho, Boal/Bual, Terrantez ja Bastardo.

Henrik Purjehtija ja hänen laivojensa kapteeneita, Belem, Lissabon, © J. Björn

Madeira viinin kypsytysmenetelmä keksittiin sattumalta. Saarella tehtyä makeaa viiniä laivattiin trooppisiin maihin. Matkat olivat pitkiä, laivaolosuhteet kovia, merituulet ja erityisesti kuumuus kansien välissä trooppisilla matkoilla kehittivät erilaisia makuja viinissä, josta tuli vahvempi ja maistui voimakkaammalta. 1500-luvulla Maderia viini väkevöitiin 20 %:n alkoholin vahvuiseksi, jotta se kestäisi ankarat meriolosuhteet. Laivan jatkuva keinuminen ja päiväntasaajan ylittäminen nopeuttivat viinin ikääntymisprosessia. Tätä menetelmää käytettiin aina vuoteen 1794, jonka jälkeen Maderian valmistusprosessi muuttui.

1600- ja 1700 -luvulla Madeira viinistä tuli erittäin haluttu ja vähitellen hyvin tunnettu ympäri maailmaa. Sitä laivattiin säännöllisesti Bostoniin, Baltimoreen, Philadelphiaan ja New Yorkiin. Madeiran talous oli riippuvainen viinin viennistä sekä merenkulun tuomista tuloista. 


Vuonna 1662 Portugalin kuninkaan Dom Joãon tytär prinsessa Katariina Braganzalainen avioitui Englannin kuninkaan Kaarle II kanssa. Avioitumisen myötä Madeira oli vaarassa joutua myötäjäislahjaksi Englannille, mikäli Kaarle II ei oli ollut tyytyväin saamiinsa myötäjäisiinsä. Maderialle annettiin lupa myydä viiniä suoraan mille tahansa englannin siirtomaalle. Vastalahjaksi Portugali antoi Englannille vapaan kupankäynnin luvan missä tahansa portugalin satamassa Afrikassa, Intiassa ja Amerikassa. Järestelystä tuli hyvin nopeasti erittäin arvokas kaupankaynnin yhtiökumppanuus.

Kaarle II

Kuva: Katariina Braganzalainen.
Dirk Stoopin muotokuva noin vuodelta 1660.

1700-luvulla Madeiran sokeri- ja viiniteollisuuden omisti suurimmaksi osaksi englantilaiset. He olivat 1600-luvulla saarelle muuttaneiden englantilaisten jälkeläisiä.

Maderian saarikaan ei ole välttynyt oidiumin ja viinikirvan aihuttamilta tuhoilta. Ensimmäisen kerran oidiumia esiintyi vuonna 1851. Tuolloin tuhoutui noin 90 % viiniköynnöksistä. Madeiran tuotanto ei ehtinyt kunnolla toipua oidiumin aiheuttamilta tuhoilta, kun vuonna 1872 saarella havaittiin viinikirvaesiintymiä. Mittavien tuhojen jälkeen 70 englantilaista liikeyritystä jätti saaren. Ainoastaan 15 laivaajaa jäi Madeiralle auttamaan kauppiaita tämän vaikean ajanjakson yli. Suurista vastoinkäymisistä ja taloudellisista menetyksistä huolimatta madeiran valmistusta jatkettiin ja kehitettiin systemaattisesti.

Vuonna 1979 perustettiin lnstituto do Vinho da Madeira (Madeiraviini-instituutti), joka sijaitsee Funchalissa.  Instituutin tarkoituksena on valvoa ja johtaa kaikkea Madeira viinin tuotantoa koskevia vaiheita aina köynnösten istuttamisesta valmiin viinin pullottamiseen saakka.

 lnstituto do Vinho da Madeira, Funchal

Madeiralla on useita viinintuottajia, joilla on pitkät perinteet. Tunnetuinpia heistä ovat Henriques & Henriques, the Madeira Wine Company joka kuuluu Blandyn perheelle, Vinhos Barbeitos, Vinhos Justino Henriques, Filhos, Pereira d'Oliveira Vinhos ja Silva Vinhos.

2006 Yves Boyer-Martenot, Auxey-Duresses Villages, ”Les Ecusseaux”

Kuva: ©  J. Björn

Väri: Kirkas, keskisyvä punaruskea 

Tuoksu: Puolukkaa, karpaloa, yrttisyyttä, lakritsia, tammea, tummaa suklaata, lääkemäisyyttä, lihaisuutta, mustikan rankaa

Maku: Keskitäyteläinen, vahvat ja pehmeä hapokkuus, alhainen tanniinisuus, puolukkaa, karpaloa, pitkä jälkimaku, lopussa makeaa marjaisuutta

Viini oli nauttimishetkellähyvässä kunnossa. Vuoden parin päästä päästä olisi ollut ehkä liian myöhäistä. Valmistajan mukaan viiniä voi säilyttää noin kymmenen vuoden ajan. Elegantti, herkkä ja tasapainoinen viini, jonka suositustarjoilulämpötila on 15°-16°C. 

Tilan tarhat (10 h) sijaitsevat seuraavissa kylissä: Meursault, Puligny-Montrachet, Auxey-Duresses ja Pommard. Vuosien 1997-2007 aikana tarhoja on laajennettu ostamalla palstoja eri apellaatioista: Meursault  “Les Tillets”, 1er Cru “Les Perrières” ja Puligny-Montrachet 1er Cru “le Cailleret”. Tarhojen maaperä koostuu pääasiallisesti kalkkikivestä. 

Tilalla ei ole vielä luomusertifikaatiota, mutta se on tulossa lähi vuosien aikana.

2009 Dão Álvaro Castro Reserva

Alue: DOC Dão 

Kuva: Shop.frauchigger-wine.ch

Rypäleet/Castas: Touriga Nacional, Jaen, Tinta Roriz, Baga, Tinta, Pinheira, Negro Moura ja Alvarelhão

Alkoholiprosentti: 13 t-%

Valmistaja: Alvaro de Castro, Quinta da Pelladan

Rouheassa ja rotevassa Dãossa oli omaleimainen maku, joka tulee monesta paikallisesta rypälelajikkeesta. Maussa oli kukkeutta, mausteisuutta, vihreää paprikaa, pippurisuutta, runsaasti erilaisia ja hyvin kypsiä marjoja: mustikkaa, mustaherukkaa, vadelmaa, kirsikkaa…

Tanniinit olivat keskitasoa. Hapokkuus oli härhäkkää. Viini oli alkutekijöissään ja eri maut olivat vielä hajallaan. Tästä syystä viiniä kannattaa kypsyttää kaikessa rauhassa muutamia vuosia. Toinen pullo onkin odottamassa korkkaamista joskus viiden vuoden päästä.

Viini sopii grillatuille ruoille, juustoille. Itse olisin kaivannut viinin seuraksi esim grillattua entrecoteta paahdettujen kasvisten kera. Fileet kannattaa jättää nautittavaksi jonkun toisen viinin kanssa. 

Alvaro Castro, Kuva: Wineanorak

Quinta da Pellada, Kuva: Wineanorak

2009 Ugo Lequio, Barbaresco, Gallina

Rypäle: Nebbiolo

Kuva: Alko

Alue: Gallina-tarha, Nieve, DOCG Barbaresco

Alkoholi: 14 t-%

Ulkonäkö: Keskisyvä punaruskeaan taittava rubiini

Tuoksu: Intensiivinen, puolukkaa, karpaloa, mustikan/puolukan varpua, tammea, mausteisuutta, lakritsia, orvokia, savuisuutta, pihkaa, mansikkaa, vadelmaa

Maku: Keskitäyteläinen, runsaat ja vahvat tanniinit, jotka levisivät suuhun tasaisesti, vahva hapokkuus, mausteisuutta, pitkä jälkimaku, vihreää paprikaa, nahkaisuutta, puolukkaa, karpaloa

Viinissä käytettävät Nebbiolot on poimittu Gallina-nimiseltä tarhalta, joka sijaitsee Neiven kylän läheisyydessä. Suurin osa tarhoista aukeaa etelään. Tarhoilta saadaan satoa 40–50 hl/ha.

15–18 vrk maseraation jälkeen viini kävi lämpötilakontrolloiduissa terästankeissa.  Kypsytys kesti 20 kk ja se tapahtui  2 500 l Slovenialaisissa tammitynnyreissä. Viiniä kypsytettiin vielä  enne myyntiin laskua 6 kk pulloissa.

Viiniä voi huoletta ja kannattaakin kellaroida vielä vajaat kymmenen vuotta. Jos nautit viiniä nyt, dekantoi 2–3 h ennen tarjoilua.

Loistava "arki" Nebbiolo, joka sopii hyvin tuhdeille liharuoille. 

Arvostelua kirjoittaessani törmäsin taas samaan vanhaan ongelmaan. Alko sivuilla viinin valmistamisesta on eri tietoa kuin Ugo Lequion sivuilla. Kumpi tieto on oikeampaa? Käytin juttuni lähteenä Lequin kotisivujen infoa. Siitäkin huolimatta, että se saattaa olla italialaisittain suurpiirteistä.

Kuva: Ugo Lequio

Portviinityypit, tummanpunaiset portviinit

Portviinin pitkän historian ansiosta portviini ei ole yksi selvästi määriteltävä viini, vaan se on ryhmä erilaisia viinityyppejä. Näille kaikille on yhteistä se, että käyminen on keskeytetty lisäämällä viinitislettä. Toinen viiniä yhdistävä tekijä on sekoittaminen. Portviinien suurimmat erot liittyvät kypsytysaikoihin.

Instituto dos Vinhos do Douro e Porto (IVPD) käyttää portviinien luokituksessa kolmijakoa, joka perustuu portin väriin ja samalla tynnyrikypsytysajan pituuteen. Portviiniluokat ovat: tummanpunaiset portviinit, kellanruskeat portviinit ja valkoiset portviinit. Tätä jakoa käytän tulevissa kirjoituksissani.

Erilaisia portviini tyylejä löytyy melkein tusinan verran:

1. Ruby
2. Reserve Ruby 
3. Tawny
4. Reserve Tawny
5. 10-, 20-, 30-, ja 40 -vuotiaat Tawnyt
6. Crusted
7. Late Bottled Vintage (LBV)
8. Colheita
9. Vintage
10. Single Quinta Vintage
11. White Port

Ryhmä 1: Tummanpunaiset portviinit

Ruby

Ruby on portviinitalon perusviini, jota on kypsytetty ennen sekoittamista 2–6 vuotta tynnyreissä. Tällä portviinityypillä on suuri kaupallinen merkitys. Rubyn myynierät ovat monin kymmenkertaiset verrattuna vuosikertaportviineihin.

Väriltään ruby voi olla hyvin tummaa lähes mustaa tai vaaleamman punaista. Maku on  täyteläinen, tulinen ja makean hedelmäinen. Ruby on yleisin ja edullisin portviini. Portviinitalon viinintekijä haluaa säilyttää talolle ominaisen tyylin vuodesta toiseen. Tyyli voi vaihdella viinitalon mukaan paksun hedelmäisestä kevyen eleganttiin portviiniin.

Ruby suodatetaan ennen pullotusta, joten sitä ei tarvitse enne tarjoilua dekantoida. Pullo suljetaan lyhyellä kapselikorkilla, joka kertoo, että viini on tarkoitettu juotavaksi nuorena. Rubya ei kannata ostaa varastoon.

Avattuna ruby säilyy noin viikon verran.  

Suositeltava tarjoilulämpötila on 18–20 °C.

Reserve

Reserve on rubya arvostetumpi portviini. Se on tavallista rubya tanniinisempaa, täyteläisempää ja tiiviimpää. Viini on nuorta ja sen olemus on rubyn ja myöhään pullotetun vuosikertaportviinin (LBV) välimaastosta. Reserve sekoitetaan laadukkaista portviineistä, joiden keski-ikä on 3–6 vuotta. Laadullisesti reserve portviinit ovat huippuluokkaa, joka näkyy myös hinnassa. Reserven hinta on rubyyn verrattuna hyvin usein kolminkertainen.

Reserve on tarkoitettu juotavaksi heti pullotuksen jälkeen. Tätä portviiniä ei tarvitse dekantoida, koska se on suodatettu ennen pullotamista.

Reserve sai virallisen aseman syksyllä 2002. Ennen tätä portviinista käytettiin nimeä Vintage Character tai Premium Ruby.

Avattuna reserve portviini säilyy noin viikon verran.  

Suositeltava tarjoilulämpötila on 18–20 °C.

Late Bottled Vintage LBV 

LBV syntyi melko myöhään 1950-luvulla ja ensimmäinen merkittävä pullottaja oli Taylor. Lähtökohtana oli, että LBV:stä tulisi kuluttajaystävällinen portviini. Tässä onnistuttiin hyvin, koska monet portviinin ystävät pitävät LBV:tä hinta-laatusuhteeltaan parhaana portviininä.

Tämä portviinityyppi tehdään vain yhden vuoden sadosta. On kuitenkin huomiotava, että LBV:n käytettävät rypäleet eivät ole aidon vuosikertaportviinin veroisia, vaan sekoittamiseen käytetään kevyempiä viinieriä. Portviiniä on kypsytetty 4–6 vuotta tynnyrissä. Pullotus voidaan tehdä aikaisintaan 5. vuonna sadonkorjuun jälkeen. LBV kylmästabiloidaan ja suodatetaan ennen pullotusta, joten sitä ei tarvitse dekantoida ennen tarjoilua. 

Muutamat portviinitalot valmistavat LBV:tä, jota ei ole suodatettu ja joka paranee pullokypsytyksen aikana. Portviiniä on kypsytetty ensin neljä vuotta tyynnyrissä ja toiset neljä vuotta pullossa. Tämän tyylisessä LBV:ssä on etiketissä merkintä ”bottle matured” tai ”unfiltered”. Tämä portviini pitää dekantoida ja käyttää muutaman päivän kuluessa. Vuonna 2002 tehtiin pullossa kypsyneelle LBV portille asetus. Aiemmin pullossa oli merkintä ”traditional LBV”, jota ei enää saa käyttää. Tällä vanhalla tavalla merkittyjä portteja löytyy yhä vielä markkinoilta.

LBV portviini säilyy avaamisen jälkeen 1-3 vrk. Suositeltava tarjoilulämpötilä on 16–18 °C.

Vintage
Vintage eli vuosikertaportviini valmistetaan parhaista sadoista parhaina vuosina. Useimmat portviinitalot tuovat markkinoille oman Vintage portin vain parhaina vuosia, jotta tuotteen maine ja laatu säilyivät hyvänä. Usein on käynyt niin, että vaadittavaan vuosikertalaatuun päästään vain kolme kertaa vuosikymmenessä. 

Koostumukseltaan Vintage portit ovat rotevia, vivahdekkaita ja nuorena yllättävän runsaita ja hillomaisen hedelmäisiä. Väriltään Vintage on tummanpunaista tai lähes mustaa ja siinä on runsaasti tanniineja. Tanniinien määrään vaikuttaa muun muassa se, onko viini poljettu vai tehty modernia tekniikkaa käyttäen ja ovatko rangat olleet mukana käymisen aikana. Vuosien mittaan Vintage portviinin kypsymisen aikana tanniinit pehmenevät ja samalla sen väri vaalenee.

Vintage portviiniin käytettävät rypäleet saavat kypysyä mahdollisimman pitkään ennen sadonkorjuuta. Näin saadaan portin valmistukseen rypäleitä, jotka sisältävät runsaasti kypsää hedelmää. Arvostetuin rypälelajike, josta Vintagea valmistetaan on Touriga Nacional. Se tuo viiniin rotevuutta ja rypäleperäisiä tanniineja. Tämän lisäksi käytetään myös muita lajikkeita.

Vintage portviiniä kypsytetään tynnyrissä 2–3 vuotta, jonka jälkeen tuottaja päättää tehdäänkö erästä vuosikertaporttia. Tämän jälkeen porttiä kypsennetään pullossa 10–30 vuotta tai jopa 50 vuotta.

Vintage portviini kypsyy tynnyrissä vain 2–3 vuotta ja sen jälkeen pullossa 10–30 vuotta, ja jopa sitä pidempään. Vuosikertaportviinien rypäleet saava kypsyä pitkään, jotta niiden hedelmä saataisiin vangittua maksimaalisesti viiniin.

Vintage portviinin valmistamiseen tarvitaan Portviini-instituuttin (IVP) hyväksyntä. IVP analysoi Vintage portiksi tarkoitetun portin näytteen ja antaa luvan Vintage Port -nimen käyttämiselle.

Vuosikertaportviini pullotetaan suodattamatta ja se tulee aina dekantoida ennen tarjoilua. Pullo on nostettava pystyasentoon jo muutama päivä ennen pullon avaamista, jotta sakka laskeutuisi pullon pohjalle. Tarjoilulämpötila on 18–20 °C 

Single Quinta Vintage Port/Quinta Vintage Port 
Lain mukaan tähän portviinityyppiin saa käyttää ainoastaan etiketissä mainitun tilan rypäleitä. Etiketissä on mainittava tarhan nimi ja vuosikerta. Tyyliltään Single Quinta Vintage Port/ Quinta Vintage Port on samankaltaista kuin Vintage Port, mutta asiantuntijat pitävät tätä tyyliä yksinkertaisempana ja yksiuloittoisempana. 

Usealle portviinitalolle tilakohtaiset vuosikertaportviinit ovat kakkosviinejä, joita valmistetaan vähemmän hyvinä vuosina.

Tämän tyylinen portviini kypsyy nopeammin kuin Vintaget. Kypsyminen tapahtuu jopa kymmenessä vuodessa.

Portviini, Osa IV

Vila Nova de Gaia

Keväällä maalis-toukokuun aikana viini kuljetetaan Vila Nova de Gaian satamakaupungissa sijaitseviin portviinitalojen varastoihin, lodge tai armázen. Portviinilainsäädäntö määräsi vuosina 1926-1986, että portviiniä sai varastoida ja kypsyttää vain Vila Nova de Gaiassa. Tämän lisäksi vain tänne rekisteröityneet yritykset saivat myydä portiiniä. Vuoden 1987 lakimuutos mahdollisti varastoinnin ja kypsytyksen sekä kaupallisen toiminnan myös viinin kasvualueella. Vanhoista portviinitaloista ainoastaan Quinta do Noval on siirtänyt koko toimintansa ja varastonsa Douron laaksoon.

Vila Nova de Gaiassa olevat portviinitalojen varastot sijaitsevat osittain Douro-joen varrella ja osa niistä on louhittu rannalla olevaan kallioon. Vila Nova de Gaian ilmasto poikkeaa viini kasvualueen ilmastosta. Sijainti on ihanteellinen, koska keskipäivän kuumin aurinko ei pääse paistamaan suoraan varastojen seiniin ja näin lodgen lämpötila pysyy tasaisena. Jos heinä-elokuussa varastojen lämpötila kohoaa, tilan jäähdyttäminen tapahtuu suikuttamalla lattialle kylmää vettä. Lämpötila nouseen harvoin kesän aikana yli 30 °C. Talvella lämpötila on yleensä 5-15 °C. Sää on usein kostean sumuista. Yläjuoksulla elokuussa saattaa olla hyvinkin 40 °C lämmintä ja talvella lämpötila laskee usein nollan tienoille.

Varastojen sijannin ihanteellisia olosuhteita korostaa se, että ilman kosteusprosentti on korkea. Tämän ansiosta säilytettävien viinien haihtuminen ja hapettuminen tapahtuu hyvin hitaasti. Ilmasto-olosuhteiden ansiosta kypsytettävä portviini säilyttää osan hedelmäisyyttä kehittyen samalla vivahteikkaaksi ja intensiiviseksi.

Pitkän tynnyrikypsytyksen jälkeen suurin osa viineistä kirkastetaan ja suodatetaan. Jotkut portviinit käyvät läpi kylmästabiloinnin. Tämän jälkeen viini sekoitetaan. Valkoisen portviinin rubyn ja tawnyn sekoittamiseen käytetään yleensä 3-5 viinierää.

Sekoitteesta lähetetään näyte IVPD:lle (Instituto dos Vinhos do Douro e Porto), joka tekee sille laboratoriotutkimukset ja aistinvaraisen arvioinnin. He tutkivat sen, että täyttääkö viini ko tyypille asetetut vaatimukset ja onko viinitalo oikeutettu käyttämään viinierää porviininä.

Tämän jälkeen tehdään pullotettavan erän sekoitus näytteen sekoitussuhteen mukaisesti. Näyte analysoidaan vielä portviinitalon omassa laboratoriossa.

”Tummanpunaiset portviinit kypsytetään yleensä suurissa puutynnyreissä tai sammioissa. Suurissa astioissa ilmakontakti viinin määrään suhteen on pienemmillään ja viini säilyttää suuren osan tuoretta hedelmäisyyttä. Osa viineistä voi olla myös terässäiliöissä. Kellanruskeiksi portviineiksi kypsytettävät erät pannaan puolestaan pieniin varastotynnyreihin. Viini haihtuu ja hapettuu pienissä tynnyreissä nopeammin kuin suurissa astioissa. Se saa jo muutaman vuoden kuluessa hedelmäisyyden rinnalle kuivattuihin hedelmiin ja pähkinöihin viittaavia sekundaarisia aromeja ja sen väri vaalenee. Eri viinitalojen toimintatavoissa on kuitenkin huomattavia eroja. Niepoort panee osan vuosikertaportviinistä pieniin tammitynnyreihin, ja Fonseca varastoi sekä rubyn että vuosikerta portviinin pelkästään keskikokoisiin tammi- ja mahonkitynnyreihin."

Portviinin säilyttäminen

Portviiniä säilytetään hyvin erityyppisissä astioissa. Yksi niistä on pystyasentoon rakennettu tamminen sammio, joka on laitettu betonipilarien päälle. Nämä puiset sammiot muistuttavat pystyyn käännettyjä tynnyreitä. Suurimmat sammiot ovat kooltaan 30 000-100 000 l. Sammion rakentaminen on helpompaa kuin vastaavan kokoisen tynnyrin. Tänäpäivänä sammioiden raaka-aine tulee pääsääntöisesti Ranskasta ja pieni osa Amerikasta. Ennen toista maailmansotaa sammioiden valmistamiseen käytettiin Liettuasta lähtöisin olevaa Memlin ja Stettinin metsien tammea. Sodan jälkeen siirryttiin käyttämään portugalilaista tammea.

Portviinin säilyttämisessä ei käytetä uutta tammea, koska uuden tammen antama vaniljan aromi ja tuoksu eivät kuulu portviinin ominaisuuksiin.  

Portviinitalot arvostavat vanhoja säilytysastioita ja tästä syystä niiden kunnostamisessa nähdään aikaa ja vaivaa. Viallisia tynnyreitä korjataan ottamalla vahingoittuneet laudat pois ja uudet laudat asennetaan tilalle uudet tilalle, jotka on otettu käytetystä tynnyristä. Korjatut tynnyrit puhdistetaan soodalliuoksella, tilavauus tarkistetaan ja mittaustiedot rekisteröidään.

Sakanpoisto ja ilmaus

”Viini siirretään kypsymisen aikana useita kertoja astiasta toiseen sakan erottamiseksi. Toimenpide on välttämätön myös anaerobisten bakteereiden aiheuttamien sairauksien torjunnassa. Käytäntö vaihtelee viinitalosta toiseen ja riippu portviinityypistä. Ensimmäisenä vuonna siirto voidaan tehdä esimerkiksi kolme kertaa, toisena vuonna kaksi kertaa ja sen jälkeen kerran vuodessa.”

2009 Chateau Grange-Neuve

Kuva: ©  Jukka Björn

Tarkoitus oli vain maistaa ja tarkistaa, että viini on kunnossa seuraavaa päivää varten. Toisin kuitenkin kävi. Vapun kyytipojaksi kuohuvien lisäksi avasin loistavan Chateau Grange-Neuven vuodelta 2009. Merlot ei koskaan ole ollut suosikki rypäleeni, mutta tämän viinin kohdalla kaikki oli toisin.

Väriltään Chateau Grange-Neuve -viini oli syvä rubiini, jonka reunoilla oli purppuraa. Tuoksu oli syvä ja intensiivisen runsas, josta löytyi mm. mustaherukkaa, tammea, luumua, lantaa, tuhkaa ja mausteisuutta.

Viinin taniinit olivat pehmeän täyteläiset, jotka nousivat hitaasti. Vahva hapokkuus kantoi hyvin viiniä ja teki siitä ryhdikkään. Maussa oli maamaisuutta karheutta, mustaherukkaa, kypsää tummaa marjaisuutta, tuhkaa, savua…

Chateau Grange-Neuve on ihanan karhea, mutta samalla elegantti viini, jota ostan lisää varastoon kypsymään.

Viinissä käytetyt rypäleet kasvoivat noin viisi vuotta vanhoissa köynnöksissä 12 ha suuruisella tarhalla Pomerolin alueella. Rypäleet poimittiin käsin. Viiniä kypsytettiin 12-18 kk tammitynnyreissä, joista kolmasosa oli uusia. Tuottajan mukaan viini kestää 10 vuoden säilyttämisen.

Portviini, Osa III

Käyminen

Poljetun rypälemassan kiinteät aineet nousevat pintaan vaahtomaiseksi kerrokseksi massasta vapautuvan hiilidioksidin avulla. Tässä vaiheessa on hyvin tärkeää, että altaan reunoille jätettiin 20-30 cm tyhjää tilaa. Massasta vapautuva hiilidioksidi jää ilmaa raskaampana rypälemassan päälle ja suojaa rypälemehua hapettumiselta.

Massaa sekoitetaan muutaman tunnin välein, jotta tanniinit ja väriaineet liukenevat tasaisesti massaan. Mitä useammin massaa survotaan, sitä enemmän väriä, aromiaineita ja tanniineja liukenee kuorista viiniin ja sitä parempi on lopputulos.

Massan sekoittamisen lisäksi seurataan käyvän viinin lämpötilaa hyvin tarkasti. Liian kuumassa lämpötilassa (yli 30 °C) viinin pilaantumisriski on suuri. Lämpötilan säätelemiseksi usealla tilalla on asennettu lagareihin jäähdytysputkisto.

Erilaiset mikrobit ja bakteerit alkavat toimimaan jos massan lämpötila on liian korkea esim. malolaktinen käyminen on erittäin vahingollista portviinille.

Väkevöinti

Seuraavaksi käymisvaiheessa oleva rypälemassa väkevöidään. Kullakin portviinitalolla on oma portviini tyylinsä ja tämä vaikuttaa väkevöimisen ajankohtaan. Yleensä väkevöinti tehdään, kun puolet sokerista on käynyt alkoholiksi.

Rypälemassan sekoittaminen lopetetaan, kun oikea makeusaste on saavutettu. Massa saa käydä tämän jälkeen muutaman tunnin rauhassa. Tänä aikana rypälemassa/manta saa nousta vapaasti pintaan, jotta massan alla oleva viini oli mahdollisimman juoksevaa ja helposti pois pumpattavaa lagarin pohjassa olevan aukon kautta.

Väkevöinti aloitetaan siirtämällä viiniä lagarista 550 l sekoitustankkiin, jossa on valmiina 110 l aguardentteä (viinitislettä), joka on lakisääteisesti 77 t-%. Tämän jälkeen viini pumpataan tankista suureen tynnyriin. Pumppausta tehdään niin kaun kunnes lagar on tyhjä. 

Juuri tehdyn nuoren portiinin rypälemehun sokeripitoisuus on yleensä 80-100 g/l ja sen alkoholipitoisuus on 18-20 t-%.

Osittain käynyttä porttia (oik.), aguardente (kesk.), pari päivää vanhaa porttia (vas).Graham´s Port

1970-luvun loppupuolella yhä useammat portiviinitalot valmistivat eri ryplelajikkeet ja eri tarhoista poimitut rypäleet omina erinään ja kukin käymiserä laitettiin omaan tynnyriinsä.

Lagarin pohjalle jääneistä rypäleiden kuorista, terttujen rangoista ja siemenistä tehdään koripuristimen avulla prässiviiniä, joka on hyvin runsasväristä, aromaattista ja tanniinipitoista. Myös prässiviini väkevöidään ja siirretään omaan tynnyriinsä. Useat portviinitalot lisäävät prässiviiniä juuri tehtyyn nuoreen portviiniin antamaan sille lisää tiiviyttä. Pärssiviiniä käytetään mahdollisesti myös kypsytyksen aikana sekoittamisessa.

Nuori portviini viettää ensimmäisen talven tilalla, jossa se on syntynyt. Laadukkaammat erät säilytetään 10 000-30 000 l puutynnyreissä tai terässäiliöissä. Massaviinejä säilytetään puolipallonmuotoisissa sementtisäiliöissä. Viini on tässä vaiheessa karkeasti suodatettu ja siinä on vielä tallella rypäleiden jäänteitä. Talven aikana kiinteät ainesosat laskevat tynnyrin pohjalle. Sakassa olevat bakteerit ja hiivajäänteet ovat uhka viinin terveydelle, kun lämpötila keväällä kohoaa. Sakka edistää väriainemolekyylien ketjuuntumista, mikä voi aiheuttaa viinin värin vaalenemista. Sakka tulee erottaa siirtämällä viiniä astiasta toiseen. Tämä toimenpidet tehdään useaan kertaan talven aikana.

Taylors, Vila Nova de Gaia, Kuva: Alamy

 

Nuoren viinin alkoholiprosentti käymisen ja väkevöinnin jälkeen on yleensä 
16-18 t-%. Viiniin voidaan lisätä viinitislitteä, jos alkoholipitoisuus on liian alhainen. Viinin alkoholipitoisuus on väkevöinnin jälkeen n. 20 t-%.  Samoin happotasapainoa voidaan varovasti säätää lisäämällä viinihappoa

Nuori portviini on sameaa ja väriltään intensiivisen sinipunaista tai usein lähes mustaa. Tuoksusta löytyy aromaattisen marjaisuuden lisäksi alkohlisuutta, koska väkevöintiin käytetty viinitisle ei ole vielä integroitunut viinin kanssa. Viini on makeaa. Makeudesta huolimatta mausta löytyy raakaa karvautta ja tanniinisuutta.

Jatkuu: Portviini, Osa IV