DOQ Priorat

www.winesfromspain.com

DO-alue perustettu: 1954
DOQ: 2009
Viljelyala: 1 890 ha

Satomäärä: 6 000 kg/ha
Tuotantomäärä: 39 hl/ha

Aurinkotunnit/vuosi: 2 600 h
Lämpötila: -4–35 °C
Keskimääräinen sademäärä: 400–600 mm
Viinitarhojen korkeus merenpinnasta: 100–700 m

www.winesfromspain.com

Viinitilojen määrä: 85 kpl


Priorat, katalaaninin kielellä Priorato, on pieni, uniikki viininviljeyalue Tarragonan maakunnassa.

Vuoden 2009 kesäkuu oli historiallien Prioratin viininviljelyn kannalta. Tuolloin Priorat sai oikeudet käyttää toisena Espanjalaisena viininviljelyalueena DOQ-merkintää (Denominació d'Origen Quoalificada) viineissään. Rioja oli saanut ko oikeuden vuonna 1991.


Historia

Scala Dei luostarin julkisivu
Kuva: monestirs.cat

DOQ Prioratin viininviljelyllä on pitkä historia. Siitä saadaa kiittää Carthusian munkkeja. Ranskan Provancesta lähtöisin olleet Carthusian munkit perustivat vuonna 1194 luostarin nimeltä Scala Dei Prioratin alueelle. Luosarin rakennuspaikaksi valittiin Montsant vuoriston alarinteet sen kauniin maiseman ja suotuisten luonnon olosuhteiden takia.

Munkit harjoittivat viininviljelyä aina vuoden 1835 lopulle saakka, kunnes valtio pakkolunasti luostarin omistuksessa olevat viinitarhat ja jakoi ne yksityisille viljelijöille.

Viininviljely jatkui, mutta se koki pahan takaiskun phylloxeran aiheuttamien totaalisten tuhojen takia. Prioratin alueella arvioidaan olleen viinitarhoja 5 000 ha alueella, ennen phylloxeran tuloa.

Phylloxerasta toipumisen jälkeen alueen viininviljely oli seuraavan kerran pysähdyksissä vuosina 1936-1939 maassa käydyn sisällisodan aikana. Sodan voittanut diktaattori Franco piti maata vallassa 36 vuotta. Viininviljely oli sodan jälkeen melkein unohduksissa, kunnes vuonna 1950 aloitettiin Prioratin viiniköynnösten ja -tarhojen uudelleen rakentaminen. DO-arvon alue sai vuonna 1954.

Vasta Francon kuoleman jälkeen (1975) alueen viininviljely alkoi kehittymään ja Priorat alkoi vähitellen nousemaan yhdeksi maan parhaimmaksi ja arvostetuimmaksi viininviljelyalueeksi.

Ilmasto
DOQ Prioratin alueella vallitsee useita erilaisia mikroilmastoja. Ilmasto on pääasiallisesti välimerellinen. Kylmien pohjoistuulten esteenä on Montsantin ylänkö. Alueelle tulee idästäpäin lämpimiä mistral-tuulia.

Kesät ovat pitkiä ja kuivia. Talvella lämpötila voi mennä pakkasen puolelle. Raekuurot ovat ajoittain viininvilejlijöiden haittana.
Alueen keskilämpötila on 15 °C.

Talvi Prioratin alueella. Takana Montsant vuoristo.
Kuva: a-la-recherche-du-vin.typepad.com

Maaperä
Alueen maaperä on hyvin vulkaanista. Pintamaan paksuus on noin 50 cm ja se koostuu pääasiallisesti licorella-nimisestä lohkeilevasta liuskekivestä. Maaperän karujen ominaisuuksien takia viiniköynnösten täytyy kasvattaa pitkät juuret, jotta ne saavat vettä, ravinteita ja mineraaleja. Pitkä juuristo auttaa myös köynnöksiä pysymään paremmin kiinni maassa silloin kun alueella on voimakkaita tuulia tai myrskyjä.

El Lloarin licorellapitoista maaperää
Kuva: © Mari Linna

Rypälelajikkeet
Tärkeimmät tummat lajikkeet: Garnacha Tinta, Cariñena, Garnacha Peluda, Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc, Ull De Llebre, Syrah, Pinot Noir, Merlot ja Picapoll Negro

Tärkeimmät vaaleat lajikkeet: Garnacha Blanca, Macabeo, Pedro Ximénez, Chenin, Moscatel De Alejandría, Moscatel De Grano Menudot, Xarel-lo ja Picapoll Blanc


Viininviljely

Kuva: wine-searcher.com

Alue on noussut uuteen kukoistuksen 1970-luvun jälkeen. Viininvalmistaja René Barbier alkoi saneerata vanhaa viinitarhaa nimeltä Clos Mogodor, joka avautuu antiikin ajan teatterin tavoin Siurana-joen laaksoon. Hänen esimerkkiään seurasivat myös muutkin viininvalmistajat.

Prioratin erikoisuus perustuu sen sijaintiin. Kyseessä on geologisesti sulkeutunut viinialue, jota ympäröivä jyrkkä vuorikehä madaltuu hieman vain kaakkoon merelle päin. Näiden luonnollisten muurien sisällä levittäytyy alue, joka on 250–600 m korkeudessa. Alue muodostuu jyrkistä kukkuloista ja kapeista laaksoista. Rinteillä olevat viinitarhat ovat yleensä käsityönä viljeltäviä jyrkänteitä ja pengermiä.

Licorella-liuskekiven vuoksi, sadot ovat hyvin niukkoja, koska köynnösten on tunkeuduttava syvälle maahan saadakseen vettä.

Jossain päin Prioratin mutkittelevia vuoristoteitä.
Kuva: © Mari Linna

Viininvalmistus

Scala Dein kellari, Priorat
Kuva: © Mari Linna

Perinteinen Prioratilainen punaviini valmistetaan Garnacha Tintasta tai sekoittamalla siihen vähän Garncahaa ja Cariñenaa, jotka ikääntyvät hyvin. Rypälemehun puristamisen jälkeen se siirretään käymään terästankkeihin 25 °C lämpötilaan. Viini käy läpi malolaktisen käymisen. Käymisen jälkeen viini siirretään amerikkalaisesta tai ranskalaisesta tammesta tehtyihin 300 l tynnyreihin.

Uusissa bodegoissa tummat rypäleet murskataan ja käytetään terästankeissa. Perinteisten rypäleiden lisäksi käytetään ranskalaisia lajikkeita antamaan viinille kompleksisuutta.

Valko- ja roseeviinit valmistetaan terästankeissa kylmäkäymismenetelmällä. Suurin osa viinintekijöistä ei käytä maloa.

Viinit
Perinteinen Prioratilainen punaviini on hyvin tumman punaista, joskus jopa miltei mustaa. Viinit ovat täyteläisiä, tanniinisia, pehmeitä ja tasapainoisia. Sekoiteviineissä, joissa on Garnchaa tai Cariñenaa, on moniuloitteisuutta, luumua ja kirsikkaa. Tarhojen lähellä kasvaa lukuisia yrttejä, joiden aromeita on havaittavissa Prioratilaisista viineistä.

Valko- ja roseeviinit ovat keveitä ja ne nautitaan nuorina.

DOQ Prioratin punaviinien kypsytysajat ovat:
Crianza: 12 kk tammitynnyrissä, 12 kk pullossa
Reserva: 12 kk tammitynnyrissä, 24 kk pullossa
Gran Reserva: 24 kk tammitynnyrissä, 48 kk pullossa

Viticultors Mas d'en Gil
Kävin muutamia vuosia sitten viinimatkalla Prioratissa. Näin jälkeenpäin on harmittanut se, että en vieraillut Mas d'en Gil -tilalla. Alueella on useita upeita tiloja, joten sinne pitää lähteä uudelleen.

Viticultors Mas d'en Gil 125 ha tila sijaitsee Bellmont del Prioratin kunnaesa. Tilalla on neljä viinitarhaa El Sas, La Coma, Lo Criño ja L'Esmoler, joiden pinta-ala on yhteensä 45 ha. Ne sijaitsevat Montsant ja Serra de Llaberia -vuorten rinteillä 300 m korkeudessa. Vuoret suojaavat aluetta talvella kaakosta tulevilta kosteilta ja kylmiltä merituulilta. Vuorenrinteille rakennettujen terassiviinitarhojen maaperä koostuu llicorellasta, joka tekee viineistä moniuloitteisia ja aromaattisia. Tilalla viljellään viiniköynnösten lisäksi oliivi-, manteli- ja hasselpähkinäpuita.

Mas d'en Gil on tullut tunnetuksi omintakeisista viineistään, joita tehdään vain pieniä määriä.


2005 Coma Vella  

Coma Vella
Kuva: © Viinikassi.fi 

Syvän rubiininpunaisen Coma Vellan valmistamiseen on käytetty useita eri rypälelajikkeita: Garnachaa, Garnacha Paisia, Cavernet Sauvigninia, Cariñenaa, Syrahia ja Merlota. Viinissä oli hieman sakkaisuutta, joten se kannattaa myös tämän takia dekantoida.

Tuoksu on hyvin täyteläinen ja siitä löytyy runsaasti mustaherukkaa, hillomaisuutta, luumua, tammisuutta, mausteisuutta.

Maku on täyteläisen runsas. Hapot ovat vahvat ja ne kannattelevat hyvin viiniä. Tanniinit ovat kypsyneet ja ne nousevat hyvin hitaasti. Mausta löytyy paljon kaikkea: mustikkaa, kuivattua viikunaa ja taatelia, hapankirsikkaa, marsipaania, mausteisuutta, kanelia, neilikkaa, häivähdys makeutta, joka tule runsaasta alkoholista, hillomaisuutta. Kuten tästä litaniasta arvata saattaa, viinissä on hyvin pitkä jälkimaku.

Eri palstoilta käsin poimittujen rypäleiden käyminen tapahtui terästankeissa. Rypäleitä ei sekoitettu keskeneään vaan joka palsta käsiteltiin omana eränään. Viiniä kypsytettiin uusissa ranskalaisissa 225 l tammitynnyreissä, sekä vähintään kaksi vuotta pulloissa. Tuottajan mukaan viiniä voi kellaroida 8-10 vuotta.

Taylor´s, Vila Nova de Gaia

Taylor´s, Vila Nova de Gaia
Kuva: © Jukka Björn

Englantilainen viinituottaja Job Bearsley aloitti portviinin valmistamisen 1670-luvun tienoilla. Muutama vuosikymmen tämän jälkeen hän perusti Taylor´s -portviinitalon vuonna 1692. Taylor´s on yksi maan vanhimmista portviinin valmistajista. Taylor´s on ollut koko historiansa ajan itsenäinen portviinitalo, jota se on edelleenkin tänä päivänä. 

Vuonna 1844 Taylor´sin johdossa ollut John Fladgate osti Quinta da Roêdan. Fladgaten tytär meni naimisiin Croftin perheen jäsenen kanssa ja samalla Quinta da Roêdem siirtyn Croftin omistukseen. Crofti puolestaan luovutti samaan aikaan Quinta de Vargellasin Fladgatelle. Tuolloin Quinta de Vargellas oli pahasti phylloxeran tuhojen runtelema. Siltä saatiin vain vaivoin kuusi pipea viiniä (1 pipe on 550 l puutynnyri). Tilanne kuitenkin korjaantui melko nopeasti. Vuosien 1908 ja 1912 sadot olivat jo loistavia. Vergallesin tilalta saatiin lähes kolmannes 300 tynnyrin, pipen, sadosta.

Vanhoja portviinipulloja 1720-50 -luvulta
Kuva: © Mari Linna

Portviineihin käytettävät rypäleet kasvatetaan kolmella eri tilalla, jotka ovat: Quinta de Vargellas 155 ha, Quinta de Terra Feita  110 ha ja Quinta do Junco  82 ha. Kaikki kolme tarhaa kuuluvat A-laatuluokkaan.

Kirjanpitoa 1900-luvun alkupuolelta
Kuva: © Mari Linna

Quinta de Vargellas koostuu kolmesta eri tarhasta: Vargellas de Cima, Vergalles do Meio ja Vergalles de Baixo, jotka Taylor´s osti vuosien 1893-1896 aikana. Quinta de Vargellasn läntisellä maarajalla sijatisevat São Xisto –viinitarhat tulivat
Taylor´sin omistukseen 1990-luvulla. São Xisto-tarhat sijatsevat Douro Superiorin alueella.

Quinta de Vargellasin tarhat aukevat pohjoiseen ja tästä syystä tarhat ovat päivän aikana kuumasti paahtavan auringon alla. Iltaisin tilanne muuttuu, koska Douro-jokea myöten kulkee viileitä ilmavirtoja, jotka viilentävät päivän aikana paahtavan kuumaksi lämmenneitä viinitarhoja. Maaperä sisältää runsaasti liuskekiveä, jota esiintyy runsaasti myös muilla Douro joen rannoilla olevilla tarhoilla.

Quinta de Vargellas
Kuva: www.taylors.pt

Quinta de Terra Feita sijaitsee Pinhão-joen lännen puoleisilla jyrkillä rinteillä. Alunperin Quinta de Terra Feita oli itsenäinen viinitila, jolta Taylor´s osti 1890-luvulla erittäin korkealaatuisia rypäleitä. 1900-luvulla Taylor´s aloitti  Vintage Porttien valmistamisen. Alussa sitä vain pieniä määriä ja valmistukseen käytetyt rypäleet tulivat Quinta de Terra Feitan tarhoilta. Tämä oli jonkinlainen esiaste Quinta de Terra Feita Single Estate Vintage Portin valmistamiselle. Vintage Portin valmistamista päätettiin jatkaa, mutta Quinta de Terra Feitan tarhat olivat ikääntyneitä ja niiden satomäärät vähenivät vuosien myötä. Aloitettiin tarhojen uudelleen istuttaminen, koska Single Estate Vintage Portin valmistamisesta saatiin paljon hyvää palautetta ja kokemuksia.

Quinta de Terra Feita
Kuva: www.taylors.pt

Aguardente Bagaceira Borba
Kuva: garrafeiralancarote.com

Vaikka Quinta de Terra Feitan tarhat sijaitsevat hieman viileämmällä Cima Corgon alueella, tarhoilla on hyvin lämmintä päivän aikana. Tarhat sijaitsevat vuorten rinteiden pesämäisissä syvennyksissä, jonne viilentävien tuulien on vaikea päästä. Maaperän muoto hidastaa myös lämpimän ilman pois pääsyä tarhoilta.

Erittäin vanhan Quinta do Juncon alkuajoista ei tiedetä kovinkaan paljoa. Se kuitenkin tiedetään, että tila pääsi 1761 tehtyyn laatuluokitukseen. Tilalla on aina tehty korkealaatuista portviiniä. Vuodesta 1940 lähtien tila on tullut tunnetuksi myös hedelmätarhoista ja korkealaatuisista oliiviöljyistä. Tilalla tehdään myös bagaceira-nimistä juomaa, joka tunnetaan ehkä paremmin nimellä marc brandy. Harva portviinitalo valmistaa enää tänä päivänä bagaceiraa.

Quinta do Junco (Kuvan ottamisen ajankohta ei ole tiedossa)
Kuva: www.taylors.pt

Quinta do Juncon sijaitsee lähellä Pinhãon kylää. Sen eteläänpäin aukenevat tarhat ovat alttiina paahtavalle auringon paisteelle ja tuulille. Korkealla olevien tarhojen ilmanalaa raikastavat vuoristossa tulevat viileät tuulet. Pystysuoraan istutetut köynnösrivit nousevat erittäin jyrkästi alhaalta laaksosta ylös pitkin vuorten rinteitä.

Quinta do Juncon tarhoilta tuleva sato käsitellään Quinta de Terra Feitalla, jonne on matkaa noin kolme kilometriä. Tähän ratkaisuun päädyttiin vuosia sitten, kun Quinta do Juncon vanhentunut ja huonolaatuinen viininvalmistuslaitteisto olisi pitänyt kokonaan uusia. Tuolloin todettiin, että laitteiston uusiminen ei kannata, koska lähellä toimii ajanmukainen viininvalmistamo.

Chip Dry Port
Kuva: www.taylors.pt

Kaikilta tiloilta löytyy eri ikäsiä viiniköynnöksiä, joista vanhimmat ovat jo satavuotiaita. Viljeltävät lajikkeet ovat: Touriga Nacional, Tinta Barroca, Tinta Roriz, Touriga Francesa ja Tinto Cao. Näiden päälajikkeiden lisäksi viljellään kolmeakymmentä erilaista lajiketta, jotka ovat sallittuja portviinin valmistamiseen.

Taylor´s on ollut edelläkäviä monessa portviinin valmistukseen liittyvissä asoissa. Vuonna 1934 se toi ensimmäisenä markkinoille valkoisen portin. Vuonna 1970 LBV-portin ja tarhavuosikertaportin.

Quinta de Vargellasin ja Quinta de Terra Feitan tarhoilta valmistuvat viinit antavat Taylor’s Vintage Porteille moniuloitteisuutta, täyteläisyyttä ja rakennetta. Ne ovatkin LBV portin selkäranka. Vuosina 1927, 1963, 1977, 1994, 2000 ja 2007 Taylor´sin tarhoilta tulleista rypäleistä saatiin runsaita, luonteikkaita portviinejä.

Hyvinä vuosina Quinta de Vargellasilla ja Quinta de Terra Feitalla valmistettavista viineistä tähdään single quinta portteja. Quinta de Vargellasilla portit ovat luonteeltaa pehmeitä  kun taas ja Quinta de Terra Feitan voimakkaita ja ne sisältävät runsaasti kypsää hedelmää.

Taylor´sin tarhoille on tehty vuosien aikana mittavia kunnostuksia, jotka alkavat vähitellen tuottamaan tulosta. Useille patamares- ja bulldozed -terasseille on tehty uudelleen istutuksia. Joitan lajikkeita on korvattu uusilla, jotka soveltuvat paremmin eri tarhoilla vallitseviin olosuhteisiin. Vanhat Unescon suojelemat terassit tarvitsevat muutoinkin jatkuvaa huolenpitoa ja korjaamista.

Vierailin Taylor´sin kellareilla sateisena ja viileänä kevätpäivänä. Kellarit sijaitsevat korkealla mäen rintessä, josta on todennäköisesti kauniit maisemat aurinkoisella ilmalla.

Näkymät Taylor´silta Porton suuntaan
Kuva: © Mari Linna

Taylor´s Chip Dry Port Wine

Castas: Malvasia Fina, Viosinho, Esgana Cão

Ulkonäkö: keskisyvä sitruunan keltainen

Tuoksu: Nenä tukossa. En haistanut juurikaan mitään.

Maku: Kuiva, vahvat hapot, hunajaa, kukkaisuutta, pyöreä, pähkinäisyyttä, jättää kitalakeen kalvon.

Hyvää kesäkuumalla tonicin kanssa, hyvin viilennettynä aperitiivinä tai muuten vaan oliviien ja paahdettujen manteleiden kanssa.

Taylor´sin Chip Dry Port Wine tuli markkinoille vuonna 1934. Porttia kypsytetään seitsemän vuotta tammitynnyreissä. 

Tasting portit
Kuva: © Mari Linna

Taylor´s 10 Anos

Ulkonäkö: Syvä mahonki. Todennäköisesti, koska tastingtila oli hyvin hämärä.

Tuoksu: Runsas ja rehevä, kuivattuja hedelmiä: luumua, rusinoita, taatelia, viikunaa, hunajisuutta, makeutta

Maku: Erittäin makea, vahvat kantavat hapot, maku vastaa tuoksua, runsaan paksu rakenne

Sopii mainiosti jälkiruoaksi esim. vanijajäätelön kanssa.


Taylor´s 40 Anos

Ulkonäkö: Vaalea mahonki

Tuoksu: Pähkinää, mantelia, kuivattuja hedelmiä, mutta ei niin rehevästi kuin edellisessä, oksidoitunut, hienostunut tuoksu, maitomaista pehmeyttä

Maku: Makea, alussa kipakkaa terävyyttä, vahvat hapot, tummaa jauhomaista suklaata, suolaisuutta, tupakkaa, pähkinää, mantelia, taustalla kuivattuja hedelmiä, mielenkiintoin maku, joka muuttui koko ajan.

Taylor´s, Vila Nova de Gaia
Kuva: © Jukka Björn

Lágrima, Quinta do Noval

Quinta do Noval
Kuva: © Jukka Björn

Väri: Keskisyvä kullankeltainen

Tuoksu: Hunajaa, oksidoitunut, vihreää havua, kinuskia, vähän kostunutta olkipaalia, sahramia ja inkivääriä sekaisin, tikkunekkua, mantelia, kukkaisuutta

Maku: Täyteläinen, makea, erittäin vahvat hapot, hunajaa, sokeroitua ja hillottua appelsiinin kuorta, sahramia, inkivääriä, vihreää omenaa, kinuskia, aprikoosia


Maistoin Lágrimaa ensimmäisen kerran reilut kuukausi sitten Quinta do Novalin lodgella Vila Nova de Gaiassa. Onneksi ostin pullon Lágrimaa mukaani, koska tuolloin portti ei päässyt oikeuksiinsa.

Lagriman maku muuttuu jatkuvasti, eikä se jätä kylmäksi. Harmi vaan, että tällä hetkellä valkoisia portteja on vain yhtä merkkiä tarjolla monopolissamme.