torstai 27. maaliskuuta 2014

Quinta de la Rosa, Pinhão

2010 Quinta de la Rosa Reserva
 ©Mari Linna
Ensimmäinen vierailukohteeni Douron laaksossa oli Quinta de la Rosa, joka sijaitsee näköetäisyyden päässä Pinhãon kylästä. Syy tähän valintaan johtaa juurensa muutaman vuoden taakse. Muistan, kuinka pullon etiketti herätti minussa huomiota usean muun viinipullon joukossa. Tuolloin päätin, että tällä tilalla haluan käydä.

Quinta de la Rosa on ollut vuodesta 1906 lähtien Bergqvistin perheen omistuksessa. Tila on kuulunut Feueheerdin perheelle vuodesta 1815. Sophian isoäiti Claire Feuehreet sai tilan aikoinaan kastelahjana. Tänä päivänä tilaa johtavat isä ja tytär, Tim ja Sophia Bergqvist.

Quinta de la Rosa on 55 ha tila tuottaa vuosittain  50 000 l porttia ja 160 000 l viiniä. Kaikki quintan tarhat kuuluvat A-ryhmään.

Quita de la Rosa on ollut yksi ensimmäisistä  Douro-laakson tiloista, joka aloitti pöytäviinin valmistamisen portviinin lisäksi. Ensimmäinen kokeellinen erä pöytäviiniä valmistui vuonna 1991 David Baverstock avustuksella ja ohjaamana. Viini sai niin hyvän vastaanoton, että sen valmistamista päätettiin jatkaa.

Quinta de la Rosa ja Douro-joki
©Mari Linna
Kuluneen seitsemän vuoden aikan tilan viininvalmistamo on uusittu. Nykyään viininvalmistamo toimii painovoiman avulla.Tilalle hankittiin automaattinen koripuristin ja kuusi 10 000 l lämpötilakontrolloitua terästankkia. Samalla lagarit uusittiin. Neljän graniittisen lagarin lämpötilaa voidaan nyt säädellä ja niissä on automaattiset sekoittimet. Varastoihin asennettiin automaattiset lämmönsäätelijät.

Quinta de la Rosan uudet lagarit
© Mari Linna

Quinta de la Rosan tilalla viljellää perinteisiä Douro-laakson tummia lajikkeita, jotka ovat mm. Touriga Nacional, Touriga Franca, Tinta Roriz, Tinta Barroca, Tinta Cao ja  Souzão. Tilalla kasvatetaan myös Viosinhoa, Rabigatoa ja Codegaa, jotka ovat vaaleitalajikkeita. 

Touriga Nacional (TR)
Touriga Nacional on Douro-laakson suosituin lajike. Se on hyvin elinvoimainen, mutta pieni satoinen. Rypäleet ovat tumman sinisiä, jotka antavat viinille runsaasti väriä. Touriga Nacionalia on istutettu Quinta de la Rosan tilalle 13 ha. Yksistään käytettynä lajike tuottaa tilan mielestä yksiuloitteisia viinejä, joten lajiketta käytetään sekoiteviineihin.

Touriga Nacional sisältää luonnostaan runsaasti happoja ja tanniinejä ja tästä syystä se muodostaa viinin selkärangan. Se on myös hyvin aromaattinen ja hedelmäinen lajike. Makumaailmasta löytyy tummia marjoja, kuten karhunvadelmaa ja mustaherukkaa.

Touriga Franca 
Lajike tunnetaan myös nimellä Touriga Francesa, jota on istutettu kaikkein eniten Dourossa. Se viihtyy kuumassa ja kuivassa ilmastossa. Lajike on satoisa. Touriga Francan lehdet ovat hyvin samanlaiset kuin Touriga Nacionalilla. Tästä syystä näitä kahta lajiketta on välillä vaikea erottaa toisistaan.

Quinta de La Rosan tarhoille on istutettu tätä lajiketta 6 ha alueelle. Touriga Franca antaa viinille runsautta, rakennetta ja väriä. Maukuaromeissa on kukkaisuutta ja orvokkia. Lajike kestää hyvin ikäännyttämistä.

Quinta de la Rosan uusi varasto
© Mari Linna
Tinta Roriz 
Espanjan puolella lajike tunnetaan nimellä Tempranillo. Lajiketta viljellään ympäri Portugalia ja siitä käytetään myös nimitystä Aragones. Lajike on erittäin altis härmälle. Pienehköt ja paksukuoriset rypäleet kestävät hyvin kuivuutta ja kuumuutta. Rypäletertut ovat rakenteeltaan tiiviitä.

Runsassatoinen Tinta Roriz antaa viinille raikkautta ja hapokkuutta. Väriominaisuuksiltaa lajike on hailakka.

Tinta Barroca 
Tinta Barroca on aikoinaan ollut hyvin suosittu lajike Douro alueella. Lajiketta käytetään lähinnä portin valmistamiseen. Sadot ovat suuria ja kypsät rypäleet sisältävät runsaasti sokeria. Rypäletertut ovat pitkiä ja ilmavia. Ohutkuoriset rypäleet palavat helposti auringossa. Tästä syystä Tinta Barroca kasvaa kaikkein parhaiten pohjoiseen aukeavilla tarhoilla.

Tinta Barrocasta tehdyn viinin väri tai rakenne ei ole mitenkään erityinen. Lajiketta käytetään, koska se kestää hyvin hapettumista ja se kestää hyvin ikäännyttämistä.

Lajiketta kasvaa tilalla vain kahden hehtaarin alueella. Osa Tinta Barrocasta on korvattu Touriga Nacionalilla.

Tinta Cão, 'Red Dog'
Lajiketta on viljelty Douron laaksossa 1600-luvulta lähtien. Tinta Cãon rypäleet ovat paksukuorisia, joten ne kestävät hyvin auringon paahdetta ja sienisairaukisa. Kooltaan tertut ovat pieniä.

Lajike kypsyy hitaasti. Viinintekijä Jorge Moreiran mielestä lajike antaa tekee viinistä hieman agressiivisen ja ärhäkän. Tilalla kasvaa vain 1,5 ha Tinta Cãoa.

Souzão 
Souzão antaa viinille intensiivisen värin ja eloisaa hedelmäisyyttä. Lajike on erittäin tärkeä Vintage porttien tekemisessä. Lajiketta on istutettu Dona Sarah-, Dona Sofia- ja Val de Inferno -tarhoille ja sitä on yhteensä noin kolme hehtaaria.

Quinta de la Rosan uusi varasto
© Mari Linna

Viosinho
Pienisatoinen vaalealajike Viosinho kypsyy aikaisin. Rypäletertut ovat pieniä ja ne ovat alttiita botrytikselle. Viosinho kestää hyvin kuumilla aurinkoisilla rinteillä. Quinta de La Rosan tilalla lajike kasvaa kalkkisella maaperällä ja tämän ansiosta viineissä on mineraalisuutta ja hyvä happorakenne. Maultaa lajike on hyvin aromaattinen, jossa on kukkaisia ja kivellisten hedelmien aromeita.

Lajiketta käytetään valkoisten porttien ja valkoviinien valmistamiseen.

Rabigato ja Codega
Näitä kahta vähemmän tunnettua vaaleaa lajiketta viljellään lähinnä siksi, että ne antavat sekoiteviineihin käytettynä raikasta hapokkuutta.


Tilaan kuluu seitsemän tarhaa. Useammalle tarhalle on istuettu vain yhtä lajiketta. Joillakin vanhemmista tarhoista kuten Vinha Grande Velhalla, kasvatetaan yhä useampaa lajiketta sekaisin.

torstai 20. maaliskuuta 2014

Quinta do Noval, Vila Nova de Gaia

Tastingkierros jatkui tihkusateesta ja viileästä tuulesta huolimatta. Seuraavana oli vuorossa Quinta do Noval, joka sijaitsee osoitteessa Av Diogo Leite, 256.




Quinta do Novalin 145 ha tila sijaitsee Pinhãon kylässä Cima Corgon alueella. Kaikki tilan tarhat kuuluvat A-luokkaan. Tarhoilla kasvatettavat rypälelajikkeet ovat: Touriga Nacional, Touriga Franca, Tinta Roriz, Tinto Cão, Tinta Barroca, Tinta Francisca ja Sousão. Tarhat sijaitsevat 100–500 m korkeudessa. Tarhojen maaperä koostuu liuskekivestä, johon on sekoittunut vaihtelevia määriä savea. Maaperän vuoksi sateisella säällä viinitarhoilla työskentely on hankalaa, koska savi tekee rinteistä liukkaita. Vuodesta 1994 tilan tarhoja on uudistettu noin 100 ha alueelta.

Quinta do Nova
Kuva: sommeliers-international.com

Ensimmäiset maarekisteriin ilmoitetut tiedot Quinta do Novalista löytyvät vuodelta 1715. Quinta do Noval on ainoa portviinitalo, jonka portviinit ja quinta kantavat samaa nimeä. 1700–1800 luvulla tilaa hoitivat Robello Valente perheineen ja Visconde de Vilar d'Allen

18801890 luvuilla riehuneen phylloxeran tekemien tuhojen jälkeen tila oli erittäin huonossa kunnossa ja se päätettiin myydä António José de Silvalle. Hän kunnosti viininvalmistamon ja teki laajoja uudelleenistutuksia tilan viinitarhoilla. 

Silvan työn jatkajaksi tuli hänen vävynsä Luís Vasconcelos, joka johti Novalia kolmen vuosikymmenen ajan. Vasconecelos jatkoi siitä, mihin Silva oli jäänyt. Hän muutti kapeat terasseille istutetut köynnösrivit leveämmiksi, jotta käynnökökset saivat enemmän auringonvaloa. Hän panosti myös Quinta do Novalin markkinointiin, joka suuntautui Britteinsaarille.

Quinta do Noval tuli tunnetuksi vuoden 1931 Vintage Portilla ja 1931 Nacional Vitage Portilla. Tämä johtui suureksi osaksi siitä, että vuosi 1927 oli poikkeuksellinen. Tuolloin yleismaailmallinen lama ja portviinin ylituotanto johtivat siihen, että useat portviintalot jättivät vuoden 1931 Vintage Portin tekemättä.

Vuonna 1963 Vasconecelos jäi eläkkeelle ja hänen pojanpojat Fernando ja Luís van Zeller  jatkoivat tilan hoitamista. Tämä tuli olemaan käännökohta tilan historiassa. 1970-luvulla Quinta do Noval oli suurissa vaikeuksissa. Tarhat olivat päässeet huonoon kuntoon. Vuonna 1981 tilan Vila Nova de Gaiassa oleva varasto tuhoutui tulipalossa ja samalla menetettiin 350 000 l portviiniä.

Useiden vuosien ajan kestäneiden vaikeiden aikojen seurauksena tila pääteettiin myydä. Vuodesta 1993 Quinta do Noval on kuulunut AXA Millésimes -ryhmään, johon kuuluu mm. Disznókő Tokajista, Château Pichon-Longueville Pauillacista, Château Suduiraut Sauternesista, Château Petit-Village Pomerolista, Domaine de l'Arlot Burgundista ja Mas Belles Eaux Languedocin alueelta.

Château Pichon-Longueville
Kuva: © Mari Linna

Vuoden 1986 portviinilain uudistuksen myötä Noval siirsi kellarinsa Vila Nova de Gaiasta Douron laaksoon. Tätä varten Quinta do Novalin tilalle rakennettiin uudet tilat viinin varastointia ja pullotusta varten. 

Quinta do Noval on ensimmäin portviinitila, joka lanseerasi Late Bottled Vitage -portin. Tämä tapahtui vuonna 1958. Uusi portviinityyli sai aikaan monia vuosia kestäneen keskustelun puolesta ja vastaan portviininen valmistajien keskuudessa. 

Phylloxeran aiheuttamien tuhojen korjaamiseksi alkoivat mittavat uudelleenistutukset. Douro-joen rannoilla oleville 2 ha terassitarjoille istuettiin 6 000 kpl varttamattomia viiniköynnöksiä ja näin sai alkunsa legendaarinen  Quinta do Noval Nacional Vintage Port. Tarhalle on istutettu useita perinteisiä lajikkeita: Touriga Nacional, Touriga Franca, Tinta Roriz ja Tinto Cão. Suhteellisesti eniten on istutettu Sousão-lajiketta, joka antaa viinille väriä. Varttamattomat viiniköynnökset oliva tuolloin ja ovat yhä erittäin harvinaisia euroopassa. Varttamattomat köynnökset eivät ole kovinkaan pitkäikäsiä ja niiden hoitaminen vaatii enemmän työtä kuin vartettujen köynnösten. Uusia köynnöksiä istutetaan yksitellen, kun vanhoista tullut heikkolaatuisia iän tai sairauksien takia. Tarhan keski-ikä on noin 35 vuotta, mutta joukossa on köynnöksiä, joiden ikä on noin 8 vuotta.

Quinta do Noval Nacional Vintage Portin tarhoja
Kuva: www.rjonwine.com

Varttamattomien köynnösten rypäleet ovat pienikokoisia ja näin sadot ovat myös pieniä 1215 hl/ha. Tilan muilla tarhoilla, joille on istutettu vartettuja köynnöksiä, satoa saadaan normaalisti 3035 hl/ha. Sadonkorjuun jälkeen viinin valmistus aloitetaan pienissä lagareissa,  joitka ovat maksimissaan viiden pipen kokoisia 
(5 x 550 l). Rypälemehu väkevöidään, kun sen sokeripitoisuus on laskenut noin 
8 Bauméen. Seuraavaksi viini siirretään terästankkeihin, jossa sitä pidetään talven yli. Tämän jälkeen viini siirretään käytettyihin tammisiin 2 500 l puutynnyreihin, jossa sitä kypsytetään kahden vuoden ajan. Viinin laatua ja kehitystä tarkkaillaan vuosien aikana. Jos viinistä ei kehity tarpeeksi korkalaatuista, ei siitä tehdä Noval Nacional Vintage Porttia. 


1967 Quinta do Noval Nacional Vintage Port
Kuva: vintuswines.com

Quinta do Noval Nacional Vintage Porttia on tehty vain seuraavina vuosina:
2011, 2003, 2000, 
1997, 1996, 1994, 1991, 
1987, 1985, 1984, 1983, 1982, 1980, 
1978, 1975, 1970, 
1967, 1966, 1964, 1963, 1962, 1960, 
1958, 1955, 1950, 
1945, 
1934, 1931

Jos saat käsiisi tätä harvinaista Quinta do Noval Nacional Vintage Porttia, dekantoi se ja nauti kahden vuorokauden sisällä. Portti säilyy kellaroituna 5-50 vuotta. Nuorena Nacioal on intensiivisen hedelmäistä. Ikääntyessään siihen tulee aromaattisuutta ja moniulotteisuutta.





Noval Black          
Noval Black
Kuva: © Mari Linna


Ulkonäkö: Syvä rubiini ja purppura

Tuoksu: Sulkeutunut, niukka, mustaherukkaa

Maku: Kuiva, pyöreät vahvatkot hapot, marjamehumainen, mustaherukkaa, mansikkaa

Nautitaan hyvin viilennettynä. Noval Black on valmistettu Douro-laaksossa perinteisesti kasvavista lajikkeista. Porttia on ikäännytetty kaksi vuotta puisissa tynnyreissä.

Ei mikään tajunnanräjäyttäjä. Itse en ihastunut ko porttiin, mutta alalle tarvitaan välillä jotain uutta ja ihan toisenlaista kuin mihin ollaan totuttu. Noval Blackia maistellessa tuli mieleen lähinnä viilennetty mustaherukkamehu. Maistelukokemus saattaisi olla ihan toisenlainen, jos se tapahtuisi kesähelteellä, eikä viileänä ja sateísena alkukevään päivänä sormet hieman kohmeessa.

On ihan hyvä, että tämänkin tyylistä porttia valmistetaan. Noval Black on suunnattu nuorille kuluttajille. Se on mielenkiintoinen pohja erilaisille drinkeille. Noval Black pitää sen minkä valmistaja lupaa. Maultaa ja olemukseltaan se on raikas, hedelmäinen ja kevyt.



Tawny 10 Port

Ulkonäkö: Mahongin ruskea

Tuoksu: Melko sulkeutunut, vaikka oli niin nuori, taatelia, viikunaa, rusinaa

Maku: Makea, hienostunut ikäisekseen, pehmeitä kuivattuja hedelmiä, pitkä jälkimaku

Tawny Portit 10 & 40 ja Lagrima
Kuva: © Jukka Björn


Tawny Port 40

Ulkonäkö: Keskisyvä punaruskea

Tuoksu: Kuivattua hedelmää, oksidoitunut, pähkinää, rusinaa, ei kovinkiaan rehevä

Maku: Alussa erittäin vahvat hapot, jotka nousivat jyrkästi, pähkinää, mantelia, hienostunut, elegantti, alkoholin poltetta, joka puski läpi, pippuria, rusinaa, taatelia, viikunaa, pitkä jälkimaku


Lagrima 
Lagrima ja hyvä peruskirja portviinistä*)
Kuva: © Mari Linna

Ulkonäkö: Oljenkeltainen

Tuoksu: Täyteläinen, hunajainen, kukkaisuutta, parfyymiä, seljankukkaa, litsiluumua, coca-colaa

Maku: Makea, mutta ei äitelä, runsas viskositeetti, keveän kukkainen, hyvät kantavat hapot, polkakarkkia, hunajaa


Sana "lagrima" tarkoittaa kyyneleitä ja se on vaaleista porteista kaikkein makein. Lagrima valmistetaan makeista rypäleistä "free run juice" -menetelmällä. Viiniä kypsytetään muutamia vuosia tammitynnyreissä.

Lagrima on ihanan makea jälkiruokajuoma. Se sopii pariksi myös kypsytetyille juustoille ja tienkin makeille jälkkäreille.


Quinta do Novalin portit olivat loistavia, mutta maistelulle tarkoitettu tila ei ollut viihtyisä. Istua nökötimme kovilla pienillä tynnyrin muotoisilla jakkaroilla. Jatkuva ohitse ajavien autojen melu oli häiritsevä, koska maistelutilan levyiset ovet aukenivat suoraan kadulle. Toisaalta tämä olikin sellainen lämmittelykierros porttien maisteluun. Seuraavalla kerralla menen itse Dourossa sijaitsevalle quintalle.


*) João Paulo Martins
The Pleasure of Port
The Inside Story of Unique Fortified Wine

lauantai 15. maaliskuuta 2014

DO Tarragona

www.dotarragona.cat
DO-alue perustettu: 1947
Viljelyala: 7 260 ha
Camp de Tarragonan alue:
*Satomäärä/tummat: 8 500 kg/ha
*Satomäärä/vaalea: 10 000 kg/ha
*Tuotantomäärä/tummat: 59 hl/ha
*Tuotantomäärä/vaaleat: 70 hl/ha
Satomäärät/muut alueet: 7 500 kg/ha
Tuotantomäärä/muut alueet: 52 hl/ha
Tuotantomäärä (2007): 20,824 hl
Aurinkotunniti: 2 600 h/vuosi
Keskimääräinen sademäärä/Camp: 465 mm
Keskimääräinen sademäärä/muut alueet: 650 mm
Keskilämpötila: 16 °C
Viinitarhojen korkeus merenpinnasta: 40–450 m 
Viinitilojen määrä: 58 kpl




www.dotarragona.cat


DO Tarragona on Katalonian suurin viininviljelyalue, joka jakaantuu kahteen osaan: Camp de Tarragona ja Ribera d'Ebre. Camp de Tarragona jakaantuu kolmeen osaan: Alt Camp, Baix Camp ja Tarragonès. Auleen ihanteellinen maaperä ja ilmasto antavat loistavat edellytykset laadukkaiden viininen valmistamisen.

Kauan sitten Tarragonan punaviinit olivat makeita, pehmeitä, voimakkaita ja täyteläisiä. Voidaankin sanoa, että Tarragonalainen viini oli jonkinlainen korvike portviinille. Tätä makeaa punaviiniä kutsutaan nimellä Tarragona Clásico. 1960-luvulla tilanne kuitenkin muuttui, kun tuolloin alettiin tuottamaan alkoholipitoisia ja heikkolaatuisia viinejä. Tänä päivän DO Tarragonan viininvalmistajat tekevät täyteläisiä ja aromaattisia valkoviinejä, joka on kolmannes 70 % koko alueen viinituotannosta. Nuoret punaviinit ovat vähitellen löytämässä kuluttajia ympäri maailmaa.

Historia
Tarragonan alueen viininviljelyn alkuhistoriasta ei ole juurikaan tietoa. Historiallisten raunioiden tutkimusten perusteella on todettu, että Katalonian alueella viljeltiin viiniköynnöksiä alkuun kreikkalaisten toimesta. He asuivat Katalonian pohjoisrannikolla. Rooman vallan aikaa alueelle istutettiin paljon viiniköynnöksiä. Tästä syystä roomalaisia voidaankin pitää DO Tarragonan alullepanijana. Tuohon aikaan Tarragonan viinit olivat etenkin rooman hallitsijoiden suosiossa.

Viininviljely kukoisti 1800-luvulla. Tuolloin yli 50 % alueen pinta-alasta oli viiniköynnösten peittämänä. Phylloxeran jälkeen tilanne muuttui dramaattisesti. Suuret määrät viiniköynnöksiä tuhoutui ja alueen viinituotanto oli ahdingossa.

Vuonna 2001 Falsetin alue irtaantui DO Tarragonasta. Nykyisin Falsetin alue on nimeltään DO Montsant.

Roomalaisen ajan sadonkorjuuta
catalanwine365.wordpress.com

Ilmasto
DO Tarragonan ilmasto on välimerellinen. Poikkeuksena on Ribera d'Ebro laakson ilmasto, jossa on mannermaisia piirteitä. Alueella on satunnaisesti hallaa tai raekuuroja. Kesät ovat kuivia ja aurinkoisia. Talvet ovat kylmiä.

Maaperä
Camp de Tarragonan alueen maaperä on peräisin mesotsooinen maailmankaudelta, joka vallitsi alueella 251–65 miljoonaa vuotta sitten. Maaperä on kevyttä ja se koostuu alluviaalista, kalkkikivestä ja graniitista. 

Tutkimusten mukaan Ribero d'Ebron alueen maaperä on tertiääriseltä kaudelta. Se alkoi noin 65 miljoonaa vuotta sitten, liitukauden jälkeen, ja päättyi noin 2,6 miljoonaa vuotta sitten, jolloin alkoi kvartäärikausi. Maaperä koostuu lähinnä kalkkipitoisista kivistä. 


Tarragona
catalanwine365.wordpress.com


Rypälelajikkeet
Tärkeimmät tummat lajikkeet: Ull de Llebre, Cariñena, Garnatxa Negra, Cabernet Sauvignon, Merlot, Syrah

Sallitut tummat lajikkeet: Monastrell, Pinot Noir, Samsó

Tärkeimmät vaaleat lajikkeet: Macabeo, Parellada, Xarel-lo, Chardonnay, Moscatel

Sallitut vaaleat lajikkeet: Carnatxa Blanca, Malvana, Sauvignon Blanc

Viininviljely
Camp de Tarragona -alue kattaa 70 % viininviljelyalasta. Tarhat ovat noin 30 km säteellä Tarragonan kaupungin pohjois- ja länsialueilla. Alueen maanpinta nousee tasaisesti rannikolta sisämaahanpäin 200 m korkeuteen. 

Ribera d'Ebron alue sijaitsee etelä- ja länsisuunnassa Tarragonan kaupungin ympäristössä. Alueen viinitarhat ovat 100–400 m korkeudessa.

Perinteiset lajikkeet kasvatetaan puskina ilman tukia. Uusien viinitarhojen köynnökset sidoaan vaijereille. Köynnökset istutetaan 1,4 m välein. Rivien väli on 2,8 m.

Harvinaista oidiumia ja harmaahometta torjutaan ruiskutuksilla. Ainoita tuhoeläimiä, toukkia torjutaan ruiskutuksilla.

Sadonkorjuu alkaa yleensä syyskuun ensimmäisellä viikolla.


www.dotarragona.cat

Viinit
Alueella valmistettavat viinit jaetaan kolmeen eri ryhmään.

1. Tarragona Campo
Tarragona Campo -merkinnällä olevat valko- puna- ja rosèviinit tulevat Ebro-joen rannoilla olevilta tarhoilta.

DO Tarragonan valkoviinit tehdään suurimmaksi osin Macabeosta, Parelladasta ja Xarel-losta. Viini ovat tasapainoisia, aromaattisia ja hedelmäisä. Alkoholipitoisuus vaihtelee 9–13 t-% välillä. Valkoviinin osuus alueen viinituotannosta on yli 70 %. Valkoviinit ikääntyvät hyvin, kun joukkoon on lisätty Xarel-lota. Viiniä ikäännytetään vähintään kuusi kuukautta tammisissa tynnyreissä.

Suuri osa vaaleista rypäleistä käytetään cavan valmistamiseen. 

Punaviinit, joihin on käytetty Ull de Llebreä tai Cariñenaa, ovat aromaattisia ja vahvoja. Viinejä tulee ikäännyttää vähintään 12 kuukautta.

Rosèn valmistamiseen käytetään Garnachaa, Cariñenaa ja joskus Tempranilloa. Rosèt ovat raikkaita ja väriltään kirsikan punaisia. Myyntiin rosèt tulevat kuuden kuukauden ikäännyttämisen jälkeen. Tämän ajan rosèt ovat olleet tammisissa tynnyreissä.

Vuosikertoja
Erittäin hyvä vuosikerta: 1995, 1996, 1997, 1998, 1999, 2000, 2001, 2003
Hyvä vuosikerta: 2002, 2004, 2005

2. Tarragona Clásico
Tarragona Clásico makea tai kuiva ja hyvin viskositeettipitoinen viini, jonka alkoholipitoisuus on 14–23 t-%. Tämän makean viinin valmistamiseen käytetään vain Garnacha-lajiketta.Viiniä tulee ikäännyttää vähintään kaksi vuotta puisissa tynnyreissä, jona aikana makuun ja rakenteeseen tulee syvyyttä ja kompleksisuutta.

3. Rancio 
Rancio valmistetaan Garnachasta, johon on saatettu sekoittaa 10–20 % Cariñenaa. Rancioita kypsytetään vähintään neljä vuotta tammitynnyreissä ja pulloissa. Alkoholipitoisuuden tulee olla vähintään 14 t-%.

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Kopke, Vila Nova de Gaia


© Mari Linna
Christiano Kopke ja hänen poikansa Nicolau perustivat Kopken portviinitalon vuonna 1638. Kopke on Porton vanhin portviinitalo. Nykyisin myös tämä talo kuuluu Sogevinuksen omistukseen. Jos olet kiinnostunut portviinin tekemisestä, ota yhteyttä Kopkeen. Talo on nimittäin myynnissä ja vielä huhujen mukaan edulliseen hintaan.

Kopken porteissa käytettävät rypäleet kasvatetaan Quinta S. Luizin tilalla, joka sijaitsee Douro joen vasemmalla puolella lähellä Pinhãon kylää. Tila on kooltaan 125 ha, josta 90 ha on viinitarhoina. Kasvatettavat lajikkeet ovat: Touriga Nacional, Touriga Franca, Tinta Barroca ja Tinta Roriz. Tilalla kasvaa myös pieniä määriä Tinta Barrocaa ja Souzãoa. 

Kopken tastingtilan sohvalla viihtyi pitkään. Ja mikäs siinä maistellessa hyviä portviinejä, kuin tilassa oli todella rauhallista. Olimme sillä hetkellä ainoat vierailijat.

Kopke
Avenida Diogo Leite, 312
Vila Nova de Gaia

© Mari Linna


Portviinien kanssa tarjottiin Arcádia suklaata, jota on valmistettu Portossa jo useiden vuosien ajan.


1998 Kopke Colheita
1978 Kopke Colheita
© Mari Linna


1998 Kopke Colheita

Väri: Keskisyvä-syvä meripihka

Tuoksu: Makeita kuivattuja hedelmiä; rusinaa, viikunaa, taatelia, hunajaa, hieman oksidoitunut, pähkinäisyyttä

Maku: Makea, mutta ei äitelä, vahvat kantavat hapot, maku vastaa tuoksua, hienostuneen makea, hunajainen, erittäin pitkä jälkimaku, pähkinää, mantelia.

Pullotettu alkuvuodesta 2013.

Nautiskeluun tai yhdessä manteleiden, pähkinöiden tai suklaan kanssa.



1978 Kopke Colheita

Väri: Vaalea-keskisyvä meripihka

Tuoksu: Pähkinäisyyttä, oksidoitunut, tammea, puumaisuutta

Maku: Johan pomppas makumaailma ihan toisiin sfääreihin verrattuna ensimmäiseen. Syvän intensiivinen, makea, täyteläinen, pähkinää, mantelia, rusinaa, taatelia, mutta ei niin rehevästi kuin vuoden 1998 portissa. Vahvat kantavat hapot, erittäin pitkä jälkimaku, oksidoitunut, mokkaa, toffeeta.

Säilyy vuoden avaamisen jälkeen.

Juhlapyhien portti.

"Ei se yhteiskunta sillä tavalla pyöri, että kaikki vaan tällaista porttia litkii."


tiistai 11. maaliskuuta 2014

Cálem, Vila Nova de Gaia

Ensimmäinen aamu Portossa valkeni synkkänä ja sateisena. Siitä huolimatta piti laittaa tossua toisen eteen, jotta pääsi Porton puolelta Vila Nova de Gaiassa sijaitseviin Portviinitaloihin. Näitä kahta eri paikkaa yhdisti Ponte de D. Luís I, jonka ylittäminen tuotti välillä vaikeuksia kovan tuulen takia.

Ponte de D. Luís I

© Jukka Björn

Ensimmäisenä kohteena oli Cálem. Paikka oli jotenkin kylmän kalsa. Tämä ei johtunut vallitsevasta säästä vaan yleensä talon ilmapiiristä. Maistoin kaksi aivan perus porttia verryttely mielessä, joista ei niistä sen enempää.  



Cálemin kellari
© Mari Linna

António Alves Cálem perusti sukunimeään kantavan portviinitalon vuonna 1859. Tänä päivänä Cálem on Sogevinuksen omistuksessa. Sogevinus Fine Wines Group omistaa useita portviini ja viinitaloja Douron alueelta.

Cálem
© Mari Linna


Cálemin portviineissä käytettävät rypäleet tulevat Quinta do Arnozelosta, joka sijaitsee Cima Corgon ja Douro Superiorin alueilla. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät Quinta do Arnozelosta löytyvät vuodelta 1527. 


Cálem
© Jukka Björn
 
Tänä päivänä Quintan koko on noin 100 ha ja tarhat sijaitsevat Douro joen rannoille rakennetuilla terasseilla, nousten aina 300 m korkeuteen. Tärkeimmät viljeltävät rypäleet ovat: Touriga Nacional, Touriga Franca, Tinta Roriz ja Tinta Cão. Tilalla kasvatetaan pieniä määriä myös Tinta Barrocaa ja Tinta Amarelaa.

Quinta do Arnozelos
www.sogevinus.com





sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

27.2.-2.3.2014 Essência do Vinho, Palácio da Bolsa, Porto

Portugalissa järjestetään kaksi suurta viinitapahtumaa, joista ensimmäinen on alkuvuodesta yleensä helmi-maaliskuun vaihteessa ja toinen syksyllä syys-lokakuussa. Osallistuin ensimmäistä kertaa Essência do Vinho tapahtumaan, joka pidettiin upeassa Palácio da Bolsassa.



Tilaisuuteen osallistui 350 viinintuottajaa ympäri maata ja maisteltavana oli
3 000 viiniä.Tämän lisäksi oli mm. taistingejä, joista osallistuin kahteen.

Bacalhôan viinitekijä Hugo Carvalho piti tastingin Quinta do Carmon viinien eri kehitysasteista.

WINE-A Essência do Vinho -lehden kriitikko Rui Falcão maistatti portugalilaisia klassikko viinejä vuosilta 1961-2000. Tastingien kielenä oli portugali, mutta se ei tahtia haitannut.



Tunnelma tässä suuressa viinitapahtumassa oli mukavan leippoisa, vaikka käytävillä oli välillä kova tungos. Kannattaa varoa lauantaita, sillä silloin pitää liikkua kirjaimellisesti jonon mukana.

Essência do Vinho perjantai-iltapäivänä, kun ruuhka ei vielä ollut pahimmillaan.
Palácio da Bolsa

© Mari Linna

Tapasin tilaisuudessa vanhoja tuttuja, jotka ovat vuosien aikaan käyneet Suomessa erilaisissa viiniin liittyvissä tilaisuuksissa. Hauskinta heistä oli se, että maassamme käytetään tastingkuponkeja. Tässä sen näkee kuinka nuori meidän viinikulttuurimme on. Suomessa ei tulisi kuuloonkaan tarjota "ilmaista viinaa" näin isossa tapahtumassa.

© Mari Linna

Ilta oli antoisa ja voimille käyvä. Illalla puolisoni nukahti tyytyväisenä "Hupiranneke" kädessään. Tässä vaiheessa minä suunnittelin jo seuraavaa Porton ja Douron matkaa.

Grande Hotel do Porto, huone 312
© Mari Linna







perjantai 7. maaliskuuta 2014

Valkoiset portviinit

Valkoiset portviinit valmistetaan kuten punaiset portit, mutta siihen valmistamiseen käytetään valkoisia lajikkeita. Toinen vaihtoehto on, että tummien rypäleiden maserointi aikaa lyhennetään vaalean värin aikaansaamiseksi.

Krohn
Lagrima
www.alko.fi
Valkoisista portviineistä löytyy hyvin erilaisia tyylejä. Ehkä yleisin on jako nuoriin ja vanhoihin.

Nuoret valkoiset portit
Nuoret valkoiset portviinit tulevat myyntiin pian valmistumisen jälkeen. Ne ovat maultaan kuivia tai puolikuivia. Valkoinen portviini on loistava vaihtoehto aperitiiviksi. Lämpimänä kesäpäivänä kannatta kokeilla vaalea porttia, johon on sekoitettu tonic-vettä. Juoma toimii, kun viilentää molemmat juomat hyvin ennen tarjoilua. Toinen kokeilemisen arvoinen vaihtoehto on laittaa mandariinin kuoren suikaleita antamaan makua hyvin viilennettyy valkoiseen porttiin.

Vanhat valkoiset portit
Vanhoja vaaleita portteja ikäännytetään puutynnyreissä ja ne ovat tästä syystä oksidoituneita. Ne muistuttavat olemukseltaan hieman tawnyja. Tämän tyyppiset portviinit tarjoillaan aterian jälkeen hieman viilennettyinä. Maultan vanha vaalea portti on makeaa ja hunajaista.

Näiden kahden portviinityypin aromimaailmat poikkeavat erittäin paljon toisistaan. Laadullisia ominaisuuksia ei voida käyttää vertailukohtana.

Kuten arvata saattaa vanhat valkoiset portviinit ovat hinnakkaita ja niitä on vaikea löytää markkinoilta. Syynä tähän on se, että tämän tyylistä porttia valmistetaan vain pieniä määriä. Ne ovatkin lähinnä harvinaisuuksia.

Valkoista vanhaa portviiniä ja saman ikäista tawnya saatta olla vaikea erottaa toisistaan. Syynä tähän on se, että nämä kaksi eri tyylisuuntaa ovat tulleet lähemmäksi toisiaan ikääntymisen myötä. Ikääntyessään tawnyn punainen väri muuttuu vähitellen punaruskeaksi. Valkoisesta vanhasta tawnysta tulee oksidoitumisen vaikutuksesta punaruskeaa, kun sitä on kypsytetty vuosia puutynnyrissä.

Taylor´s Chip Dry Port
© Mari Linna
Ikäryhmittelyn lisäksi käytetään eri makeusasteita vaalean portviinin luokittelussa. Suurin osa vaaleista porviineistä sisältää jonkin verran jäännössokeria, vaikka etiketissä lukisi ”Extra-seco” tai ”Seco”. Erittäin makean ja raskaan viskositeetin omaavan vaalean portviinin etiketissä lukee ”Lagrima”, kyyneleet. Tätä hyvin makeaa portviiniä valmistetaan lähinnä kotimaan markkinoille.


Leve seco”/”Light Dry White Port” on määritelty omaksi portviinityypiksi. Nimen mukaisesti tämän vaalean portviinin olemukseen kuuluu keveys. Sen alkoholiprosentti on tavanomaista alhaisempi 16,5–17 t-%. Normaalisti portviinin alkoholipitoisuus on 19–20 t-%. Väriltään Leve seco port on hyvin vaaleaa ja tuoksusta löytyy usein raikasta sitrusta. Mausta löytyy mm. sitrunaisuutta ja pähkinäisyyttä. Valkoista porttia käytetään joskus myös edullisiin tawny sekoituksiin.


Makeus                                Sokeri (g/l)
Extra-seco                            <40
Seco                                    40–65
Meio-seco                            65–90
Doce                                    90–130
Muito doce                           >130

Valkoiset portviinit jakavat mielipiteitä. Joidenkin mielestä se ei edes kuulu portviinien joukkoon. Kyseessä ei olekaan Douron alueen perinteinen viinityyli. Valkoista porttia alettiin valmistamaan brittimarkkinoille sherryn kilpailijaksi.