Viinikirvan historiaa, Osa I

Viinikirva eli Phylloxera vastatrix on lähes mikroskooppisen pieni vaaleankeltainen nivelkärsäisten lahkoon kuuluva hyönteinen. Se on aiheuttanut todennäköisesti enemmän tuhoa viinitarhoilla kuin mikään muu viiniköynnösten tuholainen tai -sairaus. 

Viinikirva eli Phylloxera vastatrix

Ranskalaiset viininviljelijät olivat juuri toipumassa 1800-luvun alkupuolella ensimmäisestä viinitarhoja kohdanneesta vitsauksesta harmaahomeesta eli oidiumista. Ensimmäiset havainnot harmaahomeesta tehtiin Kentissä 1845, josta se levisi nopeasti ympäri Eurooppaa. Pian harmaahomeen tuhojen korjaamisen jälkeen maan viininviljelijät kohtasivat toisen takaiskun, jonka nimi oli viinikirva.

Kuinka viinikirva kulkeutui Eurooppaan? 1800-luvun Viktoriaaninen varakas yläluokka oli kiinnostunut kasvitieteestä. Heidän tarpeitaan varten tuotiin Eurooppaan valtavia määriä erilaisia eläviä kasveja. Tuohon aikaan oli muodikasta rakentaa suuria puutarhoja ja kasvattaa kasvihuoneissa erilaisia eksoottisia kasveja. 

Eurooppalaiset viininviljelijät halusivat kokeilla eri Amerikkalaisten lajikkeiden sopivuutta viininviljelyyn. Tuolloin ei vielä ollut minkäänlaisia säädöksiä elävien kasvien siirtämisestä maasta toiseen. Vuosien 1858–1862 aikana Eurooppaan tulleet viiniköynnösten juurakot levisivät ympäri Ranskaa, Englantia, Irlantia, Saksaa ja Portugalia. Ranskaan laivattiin (1865) 460 tonnia erilaisia kasveja yläluokan kasvitieteellistä innostusta varten. 1875 maahan oli tuotu 50 tonnia kasveja, joista suurin osa oli amerikkalaisia viiniköynnösten juurakoita. Tuolloin ei vielä tiedetty, että samalla myös viinikirva levisi ympäri vanhaa mannerta. Kun viinikirva 1860-luvulla levisi Euroopan viinitarhoihin, oli se vähällä tuhota kaikki sen aikaiset viiniviljelmät. Viinikirvalle ei tuolloin ollut minkäänlaista suojautumiskeinoa. Menikin lähes seitsemän vuotta ennen kuin Euroopassa osattiin puolustautua viinikirvan aiheuttamia tuhoja vastaan.

Ranska ei ollut ainoa maa, joka kärsi viinikirvan aiheuttamista laajoista tuhoista. Viinikirva levisi erittäin nopeasti ympäri Eurooppalaisia viinitarhoja tehden samalla suurta tuhoa niin kuuluisilla châtaeux´lla, quintoilla, bodegoilla kuin vaatimattomilla talonpoikien omistamilla viinitarhoilla. Joidenkin arvioiden mukaan viinikirva tuhosi kaksi kolmesta kaikista Euroopan viinitarhoista. 

Viinikirvan nopea leviäminen ei ollut vain viininviljelijöiden ongelma. Eurooppalaisen viinintuotannon romahtamisella oli mittavat sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset. Viinikirvan leviämisen estämiseksi tarvittiin kansainvälistä tieteellistä yhteistyötä eri viinintuottajamaiden välillä. Kiivain taistelu viinikirvan aiheuttamia tuhoja vastaan kesti lähes 30 vuotta. Taistelu jatkuu yhä, sillä viinikirvan uhka ei ole poistunut viininviljelijöiden keskuudesta.

 Jules-Émile Planchon

Viinikirvalla on useita tieteellisiä nimiä. Montpellierin yliopiston arvostettu farmasian ja kasvitieteen professori Jules-Émile Planchon havaitsi, että tämä pieni keltainen viiniköynnösten juurakossa asuva hyönteinen muistutti hyvin paljon tammessa asuvaa hyönteistä nimeltä Phylloxera quercus. Sen oli puolestaan löytänyt New Yorkilainen luonnonhistorioitsija ja hyönteistutkija tohtori Asa Fitch. Phylloxera quercusta oli tavattu niin amerikkalaisissa kuin englantilaisissa tammissa. Jules-Émile Planchon nimesi löytämänsä hyönteisen nimella Phylloxera vastatrix. Viinikirva tunnetaan myös nimillä Phylloxera vitifoliae (Asa. Fitch) ja Dactylasphaera vitifoliae (H. Shimer).

John Obadiah Westwood

Ensimmäiset havainnot (1863) viinikirvasta teki englantilainen Oxfordin yliopiston professori John Obadiah Westwood. Professori sai tutkittavakseen hyönteisnäytteen, joka oli löydetty Lontoon esikaupunkialueella sijaitsevan Hammersmithiläisen kylän kasvihuoneessa olevasta viiniköynnöksestä. Kasvihuoneeseen oli istutettu todennäköisesti Amerikasta tuotua viiniköynnöslajiketta, jonka mukana hyönteinen oli kulkeutunut Englantiin. 

Vuonna 1866 Ranskalaisilla viinitarhoilla havaittiin esiintyvän tautia, jonka aiheuttajaa ei osattu määritellä. Tautia esiintyi kahdella Etelä-Rhônelaisella viinitarhalla. Ensimmäisen kirjallisen raportin taudista teki paikallinen eläinlääkäri vuonna 1867. Raportissa kerrottiin St-Martin-de-Crau kylässä olevasta viinitilasta, jolle oli vuonna 1863 istutettu uusia viiniköynnöksiä. Köynnökset näyttivät sairailta (1866), eivätkä ne pystyneet tuottamaan terveitä rypäleitä. Noin viisi hehtaaria tilan tarhoista oli kuollut tähän outoon sairauteen. Uusia vastaavanlaisia raportteja tuli 1867 Languedocissa olevista kahdesta kylästä nimeltä Gard ja Vaucluse. Bordeaux kohtasi saman ongelman 1869.

Ongelman ratkaisemiseksi perustettiin erilaisia komiteoita. Niistä ensimmäinen oli nimeltä Vaucluse Agricultural Society. Komitea aloitti toimintansa kesäkuussa 1868 perehtymällä Etelä-Rhônen tilanteeseen. Yhtenä komitean jäsenenä toimi Jules-Émile Planchon. Hän työskenteli tuolloin Lontoolaisessa Kewin kuninkaallisessa kasvitieteellisessä puutarhassa. 

Kewin kuninkaallinen kasviteteen puutarha, Lontoo 

Jatkuu: Viinikirvan historiaa, Osa II 

2006 Masi Brolo di Campofiorin

Alue: Veneto, IGT Veronese

Lajikkeet: 80 % Corvinaa ja 20 % Rondinellaa

Viinintekijä: Sandro Boscaini

Alkoholimäärä: 14,5 t-%

Ulkonäkö: Läpinäkymätön rubiini, jossa aavistus ruskeaa ja sameutta.

Tuoksu: Täyteläinen, hapankirsikkaa, mausteisuutta, kuvattua viikunaa ja taatelia, hillomaista mansikkaa ja boysenmarjaa, tammea.

Maku: Täyteläinen, vahva ja pehmeä pitkään kestävä hapokkuus, pehmeästi tarttuvat kypsät tanniinit, alkoholin poltetta, kuivattua viikunaa ja taatelia, rusinaa, hillomaista hapankirsikkaa, kanelia, neilikkaa, pitkä jälkimaku.


Viini on ihanan täyteläinen ja se sopii mainiosti talvisille liharuoille.

"Termi "Brolo" viittaa viinitarhaan, joka on ympäröity muureilla. Brolo di Campofiorin tarha sijaitsee Valgatara di Marano:ssa, Valpolicella Classico-alueen sydämessä. Tämän tarhan rypäleistä valmistettiin aikanaan ensimmäiset Campofiorin viinit. Kuten Campofiorin, viini valmistetaan Masin kehittämällä kaksoiskäymismenetelmällä. 

Rypäleet vinifioitiin mahdollisimman viileässä raikkaan ja hedelmäisen viinin saavuttamiseksi. Marraskuun lopulla lisättiin viiniin 30 % kuivattuja ja murskattuja Corvina - rypäleitä jolloin viinin toinen käyminen käynnistyi heti.  Viini annettiin käydä loppuun ja tuloksena on viini jossa on enemmän alkoholia ja tanniineja sekä enemmän rakennetta ja aromikkuutta. 

Viini kypsyi 24 kk 600 l "Fusti Veronese" tammitynnyreissä, valmistettu Alliers-tammesta. 30 % kypsyi Slovenialaisesta tammesta valmistetuista tynnyreistä. Pullokypsytys kesti 4 kk. Ikääntymispotentiaali jopa 20 v." (Winestate)

2009 QP

Alue: DOCa Rioja, Rioja Alta, Sonsierra

Bodega: Maetierra Dominum

Lajikeet: Tempranillo, Graciano ja Garnache Noir

Alkoholipitoisuus: 14,5 t-%

Ulkonäkö: Läpinäkymätön rubiini

Tuoksu: Intensiivinen, puolukkaa, karpaloa, nahkaa, tammea, raikasta marjaisuutta.

Maku: Täyteläinen, vahvat hapot, vahvan kypsät tanniinit tarttuvat suuhun hitaasti ja tasaisesti, puolukkaa, karpaloa, mustikkaa, puolukan varpua, nahkaa, mineraalisuutta (kalkkia), tammen mausteisuutta.



Vahva, täyteläinen ja tasapainoinen viini, joka on kuitenkin raikas. Viini sopii erinomaisesti vahvoille liharuoille. 

Bodega Maetierra Dominumin QP luomuviini tulee Riojan Sonsierran alueelta. Rypäleet on kasvatettu neljällä eri viinitarhalla, joiden koko on yhteensä noin 20 ha. Viinin nimi QP tulee sanoista Quatro Pagos, joka viittaa bodeagan iäkkäisiin viinitarhoihin.

La Canterita, Tempranillo, Finca Badiana, Maetierra Dominum

Sekä alkoholi- että malolaktinen käyminen  tapahtuivat 25 000 l. terästankeissa. Käymisen yhteydessä ei käytetty rikkidioksidia. Viiniä on kypsytetty 15-18 kk uusissa ranskalaisissa tammitynnyreissä, jotka ovat valmistettu eri tynnyrintekijöillä. 

Vinho Regional Minho, DOC Vinho Verde

DOC Vinho Verde sijaitsee Portugalin äärimmäisessä luoteisosassa. Alueen valko- ja punaviinit saivat DOC oikeudet 18.9.1908 ja kuohuviini  1999. DOC Vinho Verde on alaltaan identtinen Vinho Regional Minhon kanssa. Aluetta on ennen kutsuttu nimellä Entre-Douro-e-Minho. Alueen pohjoisosan rajana on Minho-joki, joka sijaitsee Portugalin ja Galician rajalla. Idässä ja etelässä rajana ovat vuoristot. Minhon läntiset osat päättyvät Atlantin valtameren rannikolle.

Vinho Verden pinta-ala on 35 000 ha. Kooltaan se on Portugalin suurin ja samalla yksi maailman suurin DOC-alue.

Viinin ja kuohuviinin tuotanto marraskuussa 2012 oli arviolta 94 milj. litraa. Vuosikerta vaihtelut ovat huomattavia. Vuonna 2011 tuotanto oli 108,2 milj. litraa.

Alueella on yksi DOC-luokitus: DOC Vinho Verde. Alueen yhdeksän ala-aluetta on nimetty kaupunkien ja jokien mukaan: Monção, Lima, Melgaço, Cávado, Ave, Basto, Sousa, Amarante, Paiva ja Baião.

Ilmasto
Vinho Regional Minho on Portugalin sateisin alue. Sademäärän vaihtelee 1 500-2 000 mm/v. Runsaiden sateiden ansiosta alue on hyvin vehreää. Minhon lämpätila vaihtelee sademäärien mukaisesti. Kuuminta ja kuivinta on keväällä ja kesällä, jolloin sateita tulee vähän. Suurimmat sateet tulevat talvella ja syksyllä, jolloin ilma on viileää. Ala-alueiden ilmastot vaihtelevat hyvinkin paljon toisistaan ja erilaisia mikroilmastoja esiintyy runsaasti.


Maaperä
Suurin osa viiniköynnöksistä kasvaa karussa, hiekkaisessa ja graniittisessa maaperässä. Minhon alueella esiintyvät hiekka ja graniitti ovat tulleet vuoristosta jokien virtauksein mukana. Poikkeuksen muodostavat kaksi kapeaa luoteesta kaakkoon menevää Siluuri-kaudella (439–408,5 miljoonaa vuotta sitten) muodostunutta maakaisteletta, jotka sisältävät liuskekiveä.

Viljeltävät lajikkeet, castas
Tärkeimmät vaaleat lajikkeet: Alvarinho, Avesso, Azal, Batoca, Loureiro, Arinto/Pedernâ ja Trajadura.

Alvarinho

Muut viljeltävät vaaleat lajikkeet: Pintosa, Cainho de Moreira, Cascal, Tália/Douradinha, Esganinho Sercial/Esgana-Cão, Esganoso, Fernão-Pires/Maria-Gomes, Lameiro, Rabigato, S. Mamede ja
Semilão.

Tärkeimmät tummat lajikkeet: Amaral/Azal Tinto, Borraçal, Alvarelhão/Brancelho, Espadeiro/Padeiro, Pedral, Rabo-de-Anho/Rabo-de-Ovelha ja Vinhão.

Espadeiro/Padeiro

Muut viljeltävät tummat lajikkeet: Doçal, Doçal de Refóios, Espadeiro Mole, Labrusco, Mourisco,
Pical Pôlho, Sousão ja Verdelho Tinto.


Viininviljely
Minhon alueen maisema on loivasti aaltoilevia kumpareita ja vuoria, viinitarhoja on kaikkialla. Alueella on lukuisia viininviljelöitä. Osa tarhoista on hyvinkin pieniä. Ennen vanhaan viiniköynnöksiä istutettiin joka tarhaan ja puutarhaan. Köynnösten annettiin kiivetä pitkin hedelmäpuita tai pergoloita niin, että ne antoivat suojaa ja varjoa alla kasvaville vihanneksille. Viiniköynnöksiä käytettiin myös laitumien tai peltojen rajaajina aitojen asemesta. Kaikki maanviljelyyn soveltuva maa hyödynnettiin ja hyödynnetään edelleenkin hyvin tarkasti.

DOC Vinho Verden viinitarhoja uudistetaan nykysin rankalla kädellä. Viinitarhoilla tehdään uudelleenistutuksia niillä lajikkeilla, jotka soveltuvat parhaiten alueen maaperään ja mikroilmastoon. Uudet viinitarhat ovat matalia, jolloin rypäleet saavat enemmän auringonvaloa ja kypsyvät paremmin. Köynnäksiä leikataan rajusti, jotta satomäärät olisivat pienempiä ja rypäleisiin saataisiin lisää konsentraatiota.

Comissão de Viticultura da Região dos Vinhos Verdes 
"Vihreän viinin alueen komissio" valvoo vihreän viinin tuottamisen alueellisia rajoja, laatuvaatimuksia ja viinin ominaispiirteitä sekä kauppasäädöksiä.





Aidon Vinho Verde pullon tunnistaa Denominação de Origem -tarrasta.





Viini
Alueen tunnetuin viini on Vinho Verde eli vihreä viini.  Nimi kuvastaa viinin raikasta tyyliä, ei niinkään väriä. Vinho Verde on ainutlaatuinen viini, jossa on raikkautta, kirpeyttä, teräksisyyttä ja viinit ovat usein pirskahtelevia. Alkoholipitoisuus on yleensä 8,5 t-%, korkeintaan 11,5 t-%. Suurin osa  Vinho Verdestä tehdään rypälesekoituksista. Viini on tarkoitus juoda nuorena eli viimeistään vuoden kuluttua pullottamisesta. 

Vinho verdeä tehdään myös punaisena ja roseena, jotka suurimmaksi osaksi myydään kotimaassa. Punainen Vinho Verde erittäin hapokasta.Viinin alkoholipitoisuus on alhainen ja viinissä on raikasta marjaisuutts. Yleensä punainen Vinho Verde tehdään Vinhão lajikkeesta.


Minhon alueella kasvavat rypäleet kypsyvät yleensä myöhään. Syksyt ovat sateisia ja köynnökset kasvavat runsaasti. Kosteus, runsas lehdistö ja rypäleiden myöhäinen kypsyminen aiheuttavat viiniviljeliöille ongelmia. Erityisesti erilaisten hometautien esiintymisen riski on suuri.

Monçãon ja Melgaçon alueilla valmistetun Vinho Verden alkoholipitoisuus on poikkuksellisesti 13 t-%. Alueiden sadepitoisuus on muita alueita matalampi ja kesät ovat lämpimämpiä kuin muualla. Syyskuussa yöt ovat viileitä. Alueilla kasvavasta Alvarinhosta saadaan ilmasto-olosuhteiden ansiosta elegantteja, tasapainoisia kuivia ja täyteläisiä viinejä, joiden makumaailmasta löytyy aprikoosia, persikkaa, sitrusta ja mineraalisuutta. Sanotaan, että Monçãon alueelta tulevat Portugalin parhaimmat Vinrho Verdet.

Loureiro

Loureiro-lajikkeesta saadaa kukkaisia vinho verdejä. Lajiketta kasvaa koko DOC Vinho Verden alueella, mutta Liman, Cávadon ja Aven alueilla se on erityisen suosittu. Viinit ovat aromaattisia, raikkaita, sitruksisia ja kukkaisia.

Teräksinen Trajudura ja mineraalinen Arinto ovat suosittuja Pedernãn alueella. Avessosta saadaan kermaista ja mineraalista viiniä. Azal Branco kypsyy myöhään.

Viinin valmistus
Vinho Verdeä voidaan valmistaa kahdella eri tavalla. 1950-luvulle saakka lähes kaikki Vinho verden tuotanto myytiin kotimaan markkinoilla. Viinin käyminen tapahtui avonaisissa betonisissa sammioissa, lagars. Käynyt viini siirrettiin tammitynnyreihin. Viini kävi läpi malolaktisen käymisen ja samalla viiniin muodostui pieniä kuplia  hiilidioksidin muodostumisen ansiosta. Pienet kuplat tekivät viinistä hieman pirskahtelevaa. Tätä vanhalla menetelmällä valmistettua sameaa ja rustiikkista Vinho verdeä on edelleen tarjolla paikallisissa kahviloissa ja baareissa.

Lagars

50- ja 60 -lukujen jälkeen viinin valmistusmenetelmät nykyaikaistuivat. Ennen murskaamist vaaleista rypäleistä poistetaan rangat ja kuoret. Tätä kutsutaan "bica aberta" (käyminen ilman kuoria) menetelmäksi. Tummista rypäleistä ei poistetan kuoria eli "curtimenta" (käyminen kuorineen). Tämän jälkeen rypäleet siirretään ilmatiiviisiin terästankkeihin käymistä varten. Toinen eli malolaktinen käyminen tapahtuu myös terästankeissa. Ennen, kun viini pullotetaan, lisätään siihen hiilidioksidia pirskatelevuuden aikaan saamiseksi.

2003 Quinta do Pégo

Alue: DOC Douro

Viinintekijät: Manuel Henrique ja Wouter Pienaar

Alkoholi: 20 t-&

Lajikkeet, Castas: mm. Touriga Nacional, Touriga Franca, Tinta Cão

Ulkonäkö: Syvän punaruskea, ruby

Tuoksu: Mausteinen, tamminen, mantelia, pähkinää, kirsikkaa, hunajaa.

Maku: Makea, tasapainoinen, vahvat hapot, suklaata, vaniljaa, tammea, mineraalisuutta, mausteisuutta, pitkä ja täyteläinen jälkimaku.



Quinta do Pégo on viinitila Reguan ja Pinhaon välillä, noin 3 km ennen Pinhaota, Douron laaksossa. Tila sijaitsee 138 m korkeudessa ja viinitarhat jopa 350 m Douro -joen yläpuolella.

Tila kattaa 33 hehtaaria, joista 30 hehtaarille istutettiin viiniköynnöksiä vuonna 2002. Maa luokitellaan A-luokkaan, mikä on luokista paras.

Viiniin on käytetty vanhojen, jo ennen omistajavaihdosta tilalla kasvaneiden, köynnösten rypäleitä. Osa viinistä on kypsynyt 20 kuukauden ajan ruostumattomissa terästankeissa ja osa tammitynnyreissä.

Quinta do Pégo Vintage 2003 portviiniä on pullotettu 15.000 kpl 75 cl ja 600 kpl 150 cl pulloa.

2008 Redoma Niepoort

© Jukka Björn

Alue: DOC Douro, Cima Corgo, Quinta de Nápoles ja Pinhã laaksot

Castas: Tinta Amarela, Tinta Roriz ja Touriga Franca

Alkoholi: 13,5 t-%

Ulkonäkö: Syvä rubiini

Tuoksu: Intensiivinen, karhunvadelmaa, tummaa kirsikkaa, mausteisuutta, pehmeää nahkaa, puolukkaa, vadelmaa.

Maku: Erittäin täyteläinen, intensiivinen, vahvat hapot, pehmeät vahvat tanniinit, muskottipähkinää, luumua, kirsikkaisuutta, vadelmaa, pitkä jalkimaku, alkoholin poltetta.


Ensimmäinen Redoma valmistettiin vuonna 1991. Quinta de Nápoles ja Pinhão laaksojen vanhat tarhat avautuvat pohjoiseen. Köynnösten ikä on 60-120 vuotta. Maaperä koostuu liuskekivestä.

Douron alueella vuosi 2008 oli loistava. Kevään ja alku kesän aikana tuli sateita, jonka ansiosta maan kosteuspitoisuus oli hyvä sadonkorjuun aikana. Satomäärät olivat pieniä, mutta rypäleiden laatu, hapokkuus ja sokeripitoisuus olivat loistavat.

Sadonkorjuu alkoi syyskuussa. Rypäleet valikoitiin ensimmäsen kerran tarhalla ja toistamiseen viinin valmistamossa. Rangat poistettiin ennen käymistä. Käyminen ja pitkä maseraatio tapahtuivat pienissä terästankeissa ja perinteisissä sammioissa nimeltä lagares.

Viinin malolaktinen käyminen tapahtui samanaikaisesti, kun viiniä kypsytettiin 20 kk ranskalaisissa 228 l tammitynnyreissä. Tuontantomäärä 13 847 ploa.


Niepoortin tila perustettiin vuonna 1842 Vila Nova de Gaiaan. Sen omistaa ja toimintaa johtaa edelleen hollantilainen Niepoortin perhe. Tila sijaitsee 500 metriä meren yläpuolella. Nykyään Rolf van der Niepoort yhdessä poikansa Dirkin kanssa valmistaa yhtiön portviinit. Vahvojen viinien lisäksi Dirk on omistautunut myös punaviinien valmistamiseen. Niitä pidetäänkin erinomaisina. Dirk on voittanut lukuisia palkintoja ja häntä pidetäänkin yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista portviinituottajista.

2008 Quinta do Pégo Grande Reserva

Alue: DOP Douro

Castas: Touriga Nacional, Touriga Franca,
Tinto Cão, Sousão

Alkoholi: 14 t-%

Viinintekijä: Wouter Pienaar

Ulkonäkö: Hieman sameutta, läpinäkymätön, purppuraan taittuva rubiini.

Tuoksu: Runsas, maamaisuutta, mokkaa, ruusua, tummaa suklaata, yrttisyyttä, tammea, mausteisuutta, vadelmaa.

Maku: Täyteläinen, erittäin vahvat hapot, sulkeutunut, pehmeät vahvat tanniinit, mausteisuutta, tammea, karpaloa, kypsää puolukkaa.

Viini kaipaa kypsytystä.

Quinta do Pégo Grande Reservaan käytetyt rypäleet ovat kasvaneet Douron laakson vasemmalla rannalla.

Viiniä on kypsytetty 12 kk  ranskalaisissa tammitynnyreissä (90 %) ja terästankeissa (10 %). Ennen pullotusta viini on filteröity kevyesti.

Valmistajan mukaan viini kestää kellarointia vuoteen 2015 saakka.

Portugalin viinituotanto 2012/2013

Vuonna 2012 Portugalissa korjatusta rypälesadosta saadaan arviolta 5,8-5,9 milj. hl viiniä. Tämä on 4-5 % enemmän kuin edellisvuonna. Kasvukausi oli myöhässä koko maassa kahden viikon verran.

Coulure

Lähes jokaisen viinintuotantoalueen tuotantomäärät kasvoivat. Poikkeuksena ovat Minho -15 %, Bairrada -10 % ja Dão -10 %. Minhon alueen tuotantomäärän lasku johtui alueella esiintyneistä runsaista sateista ja kasvukauden alhaisesta lämpötilasta. Tämän seuraksena oli se, että kukinnot eivät auenneet kunnolla ja  pölyttyminen ei onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Epäonnistuneesta pölyttymisestä johtuen rypäleiden alut eivät jatkaneet kasvua vaan suurin osa niistä tippui pois. Terttuihin jäi vain muutamia rypäleitä. Ilmiötä kutsutaan nimella coulure.

Toisena alueen ongelmana oli millerandage. Huonosti pölyttyneistä kukista kehittyi samaan terttuun erikokoisia rypäleitä, joissa osassa ei ollut siemeniä ja rypäleet kypsyivät eri aikaan. Tätä ominaisuutta kutsutaan myös nimellä Kukko ja Kana. Kukot ovat isokokoisia rypäleitä, jotka kehittyvät normaalisti ja sisältävät siemeniä. Kanat ovat tertussa olevia pieniä rypäleitä, joista puuttuu siemenet, mutta ne voivat tästä huolimatta kypsyä normaalisti.

Millerandage

Bairradan ja Dãon tuotannon laskun aiheutti se, että kasvukauden loppupuolella ei saatu tarpeeksi sateita.

Minhon 2010/2011 viinituotanto 910 711 thl. Bairradan ja Dãon tiedot puuttuvat.

Näillä kolmella alueella (Minho, Bairrada ja Dão) esiintyi myös joissain määrin tautia nimeltä black rot. Kyseessä on Guinardia bidwelli -sienen aiheuttama tauti, joka tuhoaa viiniköynnöksen uusia versoja, lehtiä ja rypäleitä.

Black rot

Trás-os-Montesin alueen tuotanto kasvoi 20 %. Alueen kasvusto pysyi kasvukauden aikana terveenä. Joilla seuduilla oli hyvin kuumaa heinäkuun aikana. Tämä aiheutti sen, että rypäleistä tuhoutui liiallisen kuumuuden takia.

2010/2011 viinituotanto 117 860 thl.

Trás-os-Montes

Douron alueelle ennustettiin kesäkuussa 20 % tuotannon kasvua verrattuna vuoteen 2011. Ennustukset eivät toteutuneet ja kasvua tuli noin 5 %. Alueella esiintyi heinä-elokuussa raekuuroja ja coulurea.

2010/2011 viinituotanto 1 656 683 thl.

Douro

Beira Interiorin ja Távora-Varosan alueen tuotanto kasvoi 10 %. Tejon, Península de Setúbalin ja Lissabonin alueiden satomäärät pysyivät ennallaan verrattuna vuoteen 2011. Tulee kuitenkin muistaa, että vuonna 2011 näiden alueiden satomäärät kasvoivat 20-25 %. Alueilla ei esiintynyt mitään merkittäviä sairauksia. Köynnösten rypäleet tosin olivat normaalia pienempi kokoisia, mutta erittäin hyvä laatuisia.

2010/2011 viinituotannot: Tejo 626 592 thl, Penísula de Setúbal 431 246 thl ja Lissabon 1 206 382 thl. Beira Interiorin ja Távora-Varosan tiedot puuttuvat.

Penísula de Setúbal

Lissabon

                         









Alentejon alueen tuotanto kasvoi hieman. Kuiva ilma ja kosteuden puute hidastivat rypäleiden vegetatiivista kasvua. Tämä aiheutti sen, että rypäleet kypsyivät normaalia myöhemmin. Tertuissa olevien rypäleiden määdä  oli normaalia alhaisempi ja rypäleiden koko normaalia pienempi. Rypäleiden laatu oli kuitenkin hyvä.

2010/2011 viinituotanto 1 190 187 thl.

Alentejo

Algarven alueen tuotantomäärän ennustetaan vähenevän 15 %, joka on arviolta 11 000 hl. Syy tuotannon laskuun oli sateiden vähyys talvella ja keväällä. Rypäleet olivat terveitä ja hyvä laatuisia.

2010/2011 viinituotanto 19 146 thl.

Algarve

Madeiran viinituotannon ennustetaan kavavan 24 %. Azoreiden viinituotanto tulee laskemaan rajusti. Erityisesti tämä koskee Picon ja São Jorgen saaria. Alueiden ongelmana oli powdery mildew (härmäsieni) ja downy mildew (lehtihome), jota esiintyi runsaasti.

2010/2011 viituotanto: Madeira 36 864 thl ja Azorit 4 703 thl.

Pico, Azorit

2009 Esporão Private Selection Branco

Esporão
Kuva: Alko

Alue: DOC Alentejo

Castas: 90 % Semillon, 5 % Marsanne, 5 % Rousanne

Viinintekijät: David Baverstock ja Sandra Alves

Alkoholi: 14,5 t-%

Ulkonäkö: Syvä kullankeltainen

Tuoksu: Intensiivinen, mausteinen, ananasta, persikkaa, tammea, nokkosta vihreää ruohoa.

Maku: Kuiva, erittäin täyteläinen, runsaasti tammea, ananasta, persikkaa, inkivääriä, pippuria, kanelia, muskottipähkinää, nokkosta, vihreää ruohoa, savuisuutta, ruutia, salmiakkia, pitkä jälkimaku.

Kymmenvuotiaat Bilateral cordon -muotoon leikatut köynnökset ovat kasvaneet Alentejon laatuviinialueella. Tarhojen maaperä koostuu graniitista ja kivisestä savimaasta. Satomäärä oli 40 hl/ha.

Viiniä on kypsytetty 6 kk sakan päällä "sur lie".

Adega de Colares, Sintra

Portugalin vanhin viiniosuuskunta Adega Regional do Colares perustettiin vuonna 1931. Se sijaitsee Colaresin kylässä noin 25 km luoteeseen Lissabonista katsottuna. Colareisn aluetta kutsuttiin Roomalaisten aikaan nimellä Promontorium Magnum. Tämä Manner-Euroopan läntisin viininviljelysalue on saanut oman appellationsa jo vuonna 1908.

Dokumenttien mukaan Colaresista  on laivattu viiniä ulkomaille jo vuonna 1367. Viiniä myytiin Intiaan 1500-luvulla, koska Ramisco lajikkeesta tehty viini kesti hyvin pitkiäkin merimatkoja. Samoihin aikoihin alue tuotti niin paljon viiniä, että se riitti kattamaan myös Portugalin markkinoiden kysynnän.

Nykyään osuuskunnassa on 50 rypäleentoimittajaa. Alueella viljellään edellenkin eniten Ramiscoa. Siitä tehdään noin 80 % osuuskunnan viineistä. Vaaleista lajikkeista viljellään eniten Malvasia de Colares eli Colares Malmseyta, jonka osuus vuosituotannosta noin on 20 %. Osuuskunnan tuottaa noin 20 000 ploa/vuosi.





Adega Regional do Colares
Kuva: © Mari Linna

Adega Regional do Colares
Kuva: © Mari Linna  




Adeaga Regional de Colares
Al. Cor. Linhares de Lima, 32 Kuva: © Mari Linna

Colaresin viinit ovat melko vaikeasti lähestyttäviä. Alueella ei tehdä mielisteleviä, hedelmäisiä ja pehmeitä viinejä. Viinin valmistustekniikoita on pyritty jonkin verran uudenaikaistamaan, mutta perinteiden säilyttämistä pidetään erittäin tärkeänä.

Chão Rijo, Arenae Tinto, Arenae Branco
Kuva: © Mari Linna

Kävin tutustumassa Adega de Colaresiin marraskuussa 2012. Suurin osa viineistä oli käymässä ikivanhoissa ja valtavankokoisissa puutynnyreissä. Osa viineistä oli käymässä terästankeissa.

© Château Marie

Ennen myyntiin vapauttamista ramisco viiniä kypsytetään 6-8 vuotta tammessa tai vaihtoehtoisesti pulloissa. Viiniin kehittyy aromeita, jotka muistuttavat mm. pinjan siemeniä ja punaisia marjoja. Ikivanhat tynnyrit on tehty mm. pähkinäpuusta ja mahongista. Osa tynnyreistä on tehty eksoottista puulajeista. Tieto näistä lajeista on kadonnut vuosien saatossa.

© Château Marie

Adega de Colaresin tynnyririvistö oli vaikuttava. Salista löytyi erikokoisia tynnyreitä 225-19 590 l väliltä.


Tynnyririvistö 
Kuva: © Jukka Björn

Suurin koskaan näkemäni tynnyri
Kuva: © Mari Linna

Alueella viljeltävät Ramisco ja Malvasia de Colares ovat erittäin harvinaisia ja uniikkeja lajikkeita, koska niitä ei ole vartettu amerikkalaisiin juurrakoihin. Lajikkeet ovat säilyneet phylloxeran tuhoilta hiekkaisen (chão de areia) maaperän ansiosta. Meren läheisyydessä olevien tarhojen hiekka on hyvin hienojakoista ja se onkin samanlaista kuin uimarannoilla oleva hiekka. Sisämaahanpäin mentäessä maaperä muuttuu hiekan ja saven sekoituksesi, jota paikalliset kutsuvat chão rijo eli kova maa.

DOP merkintää voi käyttää viini, jonka rypäleet ovat kasvaneet hiekkamaalla (chão de areia). Kovalla (chão rijo) maalla kasvaneiden rypäleiden viini myydään pöytäviinininä Vinho Regional Lisboa -merkinnällä.

Viinitarhan perustaminen alkaa siitä, että hiekkaiseen maaperään kaivetaan niin syvä kuoppa kunnes vastaan tulee savimaata. Köynnös istutetaan ja seuraavien 3-4 vuoden aikana sen juurelle lisätään hiekkaa samaan tahtiin, kun köynnos kasvaa ylöspäin. Hiekkaa lisätään niin kauan kunnes köynnös on kasvanut maanpinnankorkeudelle. Tässä vaiheessa köynnös on valmis tuottamaan rypäleitä viininvalmistamista varten.

Ramisco ja Malvasia de Colares ovat eläviä monumetteja. Jotkut köynnöksistä ovat yli 100 vuotta vanhoja. Perinteisesti käynnöksessä on yksi tai kaksi paksumpaa runkoa, joista vanha käynnökset kasvavat. Kasvutapa on puskamainen. Yhdessä rungossa saattaa olla yli kymmenen köynnöstä. Ennen kuin rypäleet kypsyvät nostetaan käynnöksiä 50 cm pitkillä kepeillä irti maasta. Tämän toimenpiteen tarkoituksena on, että kypsyvät rypäleet eivät ole kosketuksessa hiekkaiseen maaperään. Tässä vaiheessa tertut pitää myös suojata paahtavan läpöiseltä auringolta. Suojaamiseen käytetään kuivaa ruohoa. Nämä työvaiheet tehdään elokuun puolivälistä lähtien syyskuun puoliväliin.

Ramisco köynnösrivi, suoja-aitaa ja tukikeppejä
Kuva: ©Jukka Björn

Colaresin alue sijoittuu Atlantin valtameren ja Sintran vuoriston väliin. Meren voimakkaat ja suolaiset tuulet hankaloittavat köynnösten kasvua. Ilman kosteusprosentti on myös suuri. Köynnökset pitääkin suojata mereltäpäin tulevilta tuulilta. Suojina käytetään itse tehtyjä kuivista korsista valmistettuja aitoja. Tarhat ovat yleensä pieniä ja niitä ympäröi kivistä tehdyt muurit, jotka toimivat myös hyvin tuulensuojina. Alueen keskilämpötila on noin 10 °C alhaisempi kuin ympäristössä. Syynä tähän on Sintra vuoristo, joka estää lämpimämmän ilman pääsyn alueelle.

Viuva Gomes Colares
Kuva: ©Jukka Björn

Tämä historiallinen viininviljeyalue on taistellut vuosisatoja olemassaolostaan. Taistelu jatkuu yhä. Suuri osa kauniista merenrannan läheisyydessä olevista tarhoista jäi 1960-luvulla alueelle rakennettujen loma-asuntojen alle. Tarhojen koko oli enne rakennusvaiheen alkamista 1 500 ha ja rakentamisen jälkeen tarhoja oli jäljellä enää 65 ha.

Casa Winesn omistaja Helder Cunha on valmistanut viiniä alueen rypäleistä vuodesta 2008 lähtien. Hän kertoo, että kaksi vuotta sitten heidän naapurissa olevalle viinitarhalle tuli uusi omistaja, joka repi vanhat historialliset köynnökset pois maasta ja rakensi paikalle uuden talon. Tätä tapahtuu alueella jatkuvasti.

Jäljellä olevien tarhojen omistajat alkavat olemaan jo iäkkäitä ja he eivät enää jaksa viljellä rypäleitä. Jatkajia heidän työlleen on vaikea löytää. Usein sukupolvenvaihdoksen jälkeen käy niin, että viininviljely lakkaa kokonaan. Vaativa Ramisco lajike vaatii menestyäkseen runsaasti työtä ja tietotaitoa.


Adeaga Regional de Colares, CRL
www.arcolares.com

Al. Cor. Linhares de Lima, 32
2705-351 Colares

Tel: +351 219291210
Fax: +351 219288083
Email: geral@arcolares.com

Viinikauppa
Ma-pe 9-13 / 14-18
La 9-13

Tastingit järjestetään tilauksesta.

2007 Crooked Wines, Secret Spot Wines

Crooked Wines 

Kuva: © Mari Linna

Alue: Vale de Mendizin ja Rio Torton alueelta, DOC Douro

Castas: Tinta Roriz, Touriga Francesa, Tinta Barroca, Touriga Nacional, Alicante Bouschet, sekoitus yli kymmenestä eri lajikkeesta.

Alkoholia: 15,5 t-%

Ulkonäkö: Syvä, läpinäkymätön rubiini, reunoilla purppuraa, raskas viskositeetti.

Tuoksu: Intensiivisen täyteläinen, mausteisuutta, vihreää paprikaa, tammea, bousenmarjaa, hilloisuutta, mustikkaa, alkoholin lämpöä, tummaa suklaata.

Maku: Erittäin täyteläinen, vahvat hapot, täyteläiset pehmeästi tarttuvat tanniinit, suolaisuutta, mineraalisuutta, tammea, tummaa suklaata, mokkaa, pippurisuutta, hillomaista marjaisuutta, pitkä jälkimaku, alkoholinpoltetta.

Viini on valmistettu yli kymmenestä rypälelajikkeesta, jotka kasvavat Douron laaksossa 350 m korkeudessa. Sadonkorjuu tehtiin 21.9. 2007.

Maisema Secret Spot Winesin viininvalmistamon pihalta.
Kuva: © Mari Linna

Osasta rypäleistä poistettiin rangat ennen kevyttä murskaamista. Käyminen tapahtui isoissa sementti sammioissa (lagares) ja terästankeissa. Viiniä sekoitettiin kevyesti päivittäin. Kypsytys tapahtui vanhoissa tammitynnyreissä 17 kk ajan. Viiniä ei ole filteröity tai kylmästabiloitu. Pullotus tapahtui 22.6.2009.

Secret Spots Winesin vanhoja kypsytystynnyreitä ja koripuristin.
Kuva: © Mari Linna