Vinho Regional Minho, DOC Vinho Verde

DOC Vinho Verde sijaitsee Portugalin äärimmäisessä luoteisosassa. Alueen valko- ja punaviinit saivat DOC oikeudet 18.9.1908 ja kuohuviini  1999. DOC Vinho Verde on alaltaan identtinen Vinho Regional Minhon kanssa. Aluetta on ennen kutsuttu nimellä Entre-Douro-e-Minho. Alueen pohjoisosan rajana on Minho-joki, joka sijaitsee Portugalin ja Galician rajalla. Idässä ja etelässä rajana ovat vuoristot. Minhon läntiset osat päättyvät Atlantin valtameren rannikolle.

Vinho Verden pinta-ala on 35 000 ha. Kooltaan se on Portugalin suurin ja samalla yksi maailman suurin DOC-alue.

Viinin ja kuohuviinin tuotanto marraskuussa 2012 oli arviolta 94 milj. litraa. Vuosikerta vaihtelut ovat huomattavia. Vuonna 2011 tuotanto oli 108,2 milj. litraa.

Alueella on yksi DOC-luokitus: DOC Vinho Verde. Alueen yhdeksän ala-aluetta on nimetty kaupunkien ja jokien mukaan: Monção, Lima, Melgaço, Cávado, Ave, Basto, Sousa, Amarante, Paiva ja Baião.

Ilmasto
Vinho Regional Minho on Portugalin sateisin alue. Sademäärän vaihtelee 1 500-2 000 mm/v. Runsaiden sateiden ansiosta alue on hyvin vehreää. Minhon lämpätila vaihtelee sademäärien mukaisesti. Kuuminta ja kuivinta on keväällä ja kesällä, jolloin sateita tulee vähän. Suurimmat sateet tulevat talvella ja syksyllä, jolloin ilma on viileää. Ala-alueiden ilmastot vaihtelevat hyvinkin paljon toisistaan ja erilaisia mikroilmastoja esiintyy runsaasti.


Maaperä
Suurin osa viiniköynnöksistä kasvaa karussa, hiekkaisessa ja graniittisessa maaperässä. Minhon alueella esiintyvät hiekka ja graniitti ovat tulleet vuoristosta jokien virtauksein mukana. Poikkeuksen muodostavat kaksi kapeaa luoteesta kaakkoon menevää Siluuri-kaudella (439–408,5 miljoonaa vuotta sitten) muodostunutta maakaisteletta, jotka sisältävät liuskekiveä.

Viljeltävät lajikkeet, castas
Tärkeimmät vaaleat lajikkeet: Alvarinho, Avesso, Azal, Batoca, Loureiro, Arinto/Pedernâ ja Trajadura.

Alvarinho

Muut viljeltävät vaaleat lajikkeet: Pintosa, Cainho de Moreira, Cascal, Tália/Douradinha, Esganinho Sercial/Esgana-Cão, Esganoso, Fernão-Pires/Maria-Gomes, Lameiro, Rabigato, S. Mamede ja
Semilão.

Tärkeimmät tummat lajikkeet: Amaral/Azal Tinto, Borraçal, Alvarelhão/Brancelho, Espadeiro/Padeiro, Pedral, Rabo-de-Anho/Rabo-de-Ovelha ja Vinhão.

Espadeiro/Padeiro

Muut viljeltävät tummat lajikkeet: Doçal, Doçal de Refóios, Espadeiro Mole, Labrusco, Mourisco,
Pical Pôlho, Sousão ja Verdelho Tinto.


Viininviljely
Minhon alueen maisema on loivasti aaltoilevia kumpareita ja vuoria, viinitarhoja on kaikkialla. Alueella on lukuisia viininviljelöitä. Osa tarhoista on hyvinkin pieniä. Ennen vanhaan viiniköynnöksiä istutettiin joka tarhaan ja puutarhaan. Köynnösten annettiin kiivetä pitkin hedelmäpuita tai pergoloita niin, että ne antoivat suojaa ja varjoa alla kasvaville vihanneksille. Viiniköynnöksiä käytettiin myös laitumien tai peltojen rajaajina aitojen asemesta. Kaikki maanviljelyyn soveltuva maa hyödynnettiin ja hyödynnetään edelleenkin hyvin tarkasti.

DOC Vinho Verden viinitarhoja uudistetaan nykysin rankalla kädellä. Viinitarhoilla tehdään uudelleenistutuksia niillä lajikkeilla, jotka soveltuvat parhaiten alueen maaperään ja mikroilmastoon. Uudet viinitarhat ovat matalia, jolloin rypäleet saavat enemmän auringonvaloa ja kypsyvät paremmin. Köynnäksiä leikataan rajusti, jotta satomäärät olisivat pienempiä ja rypäleisiin saataisiin lisää konsentraatiota.

Comissão de Viticultura da Região dos Vinhos Verdes 
"Vihreän viinin alueen komissio" valvoo vihreän viinin tuottamisen alueellisia rajoja, laatuvaatimuksia ja viinin ominaispiirteitä sekä kauppasäädöksiä.





Aidon Vinho Verde pullon tunnistaa Denominação de Origem -tarrasta.





Viini
Alueen tunnetuin viini on Vinho Verde eli vihreä viini.  Nimi kuvastaa viinin raikasta tyyliä, ei niinkään väriä. Vinho Verde on ainutlaatuinen viini, jossa on raikkautta, kirpeyttä, teräksisyyttä ja viinit ovat usein pirskahtelevia. Alkoholipitoisuus on yleensä 8,5 t-%, korkeintaan 11,5 t-%. Suurin osa  Vinho Verdestä tehdään rypälesekoituksista. Viini on tarkoitus juoda nuorena eli viimeistään vuoden kuluttua pullottamisesta. 

Vinho verdeä tehdään myös punaisena ja roseena, jotka suurimmaksi osaksi myydään kotimaassa. Punainen Vinho Verde erittäin hapokasta.Viinin alkoholipitoisuus on alhainen ja viinissä on raikasta marjaisuutts. Yleensä punainen Vinho Verde tehdään Vinhão lajikkeesta.


Minhon alueella kasvavat rypäleet kypsyvät yleensä myöhään. Syksyt ovat sateisia ja köynnökset kasvavat runsaasti. Kosteus, runsas lehdistö ja rypäleiden myöhäinen kypsyminen aiheuttavat viiniviljeliöille ongelmia. Erityisesti erilaisten hometautien esiintymisen riski on suuri.

Monçãon ja Melgaçon alueilla valmistetun Vinho Verden alkoholipitoisuus on poikkuksellisesti 13 t-%. Alueiden sadepitoisuus on muita alueita matalampi ja kesät ovat lämpimämpiä kuin muualla. Syyskuussa yöt ovat viileitä. Alueilla kasvavasta Alvarinhosta saadaan ilmasto-olosuhteiden ansiosta elegantteja, tasapainoisia kuivia ja täyteläisiä viinejä, joiden makumaailmasta löytyy aprikoosia, persikkaa, sitrusta ja mineraalisuutta. Sanotaan, että Monçãon alueelta tulevat Portugalin parhaimmat Vinrho Verdet.

Loureiro

Loureiro-lajikkeesta saadaa kukkaisia vinho verdejä. Lajiketta kasvaa koko DOC Vinho Verden alueella, mutta Liman, Cávadon ja Aven alueilla se on erityisen suosittu. Viinit ovat aromaattisia, raikkaita, sitruksisia ja kukkaisia.

Teräksinen Trajudura ja mineraalinen Arinto ovat suosittuja Pedernãn alueella. Avessosta saadaan kermaista ja mineraalista viiniä. Azal Branco kypsyy myöhään.

Viinin valmistus
Vinho Verdeä voidaan valmistaa kahdella eri tavalla. 1950-luvulle saakka lähes kaikki Vinho verden tuotanto myytiin kotimaan markkinoilla. Viinin käyminen tapahtui avonaisissa betonisissa sammioissa, lagars. Käynyt viini siirrettiin tammitynnyreihin. Viini kävi läpi malolaktisen käymisen ja samalla viiniin muodostui pieniä kuplia  hiilidioksidin muodostumisen ansiosta. Pienet kuplat tekivät viinistä hieman pirskahtelevaa. Tätä vanhalla menetelmällä valmistettua sameaa ja rustiikkista Vinho verdeä on edelleen tarjolla paikallisissa kahviloissa ja baareissa.

Lagars

50- ja 60 -lukujen jälkeen viinin valmistusmenetelmät nykyaikaistuivat. Ennen murskaamist vaaleista rypäleistä poistetaan rangat ja kuoret. Tätä kutsutaan "bica aberta" (käyminen ilman kuoria) menetelmäksi. Tummista rypäleistä ei poistetan kuoria eli "curtimenta" (käyminen kuorineen). Tämän jälkeen rypäleet siirretään ilmatiiviisiin terästankkeihin käymistä varten. Toinen eli malolaktinen käyminen tapahtuu myös terästankeissa. Ennen, kun viini pullotetaan, lisätään siihen hiilidioksidia pirskatelevuuden aikaan saamiseksi.