Pasific Rim Framboise

Savolaisittain sanottuna: "Makkeen luipakkoo kauheeta paskoo."

2007 Domaine du Grand Tinel, Chateauneuf du Pape Blanc

Kuva: ©Jukka Björn

Rypäleet: Grenache Blanc 60 %, Clairette 20 % ja Bourboulenc 20 %

Maaperä: 'Gros galets roulés'

Alkoholi: 14 t-%

Valmistaja: Vignobles Elie Jeune

Ulkonäkö: Keskisyvä kullankeltainen

Tuoksu: Erittäin intensiivinen ja runsas, kehittynyt, paahteisuutta, hunajaa, mausteisuutta, kypsää eksoottista hedelmää, vaniljaa, toffeeta, mokkaa, jotain vihreää.

Maku: Täyteläisen paksu, kuiva, vahvat hapot, aromikas, hyvin kypsää ananasta, persikkaa, papaijaa, tammea, öljyisyyttä, mausteisuutta, pitkä jälkimaku, hunajaa, pähkinöitä…

Viinin täyteläisyys ja runsas aromaattisuus tekevät viinistä ihanan nautiskeluviinin. Maussa ja tuoksussa tulee koko ajan uusia vivahteita ja ominaisuuksia. En suosittele viiniä kevyille ruoille. Rasvaiset grillatut, paistetut, pariloidut kalat ja vaaleat liharuoat sopivat viinille mainiosti.

Domaine du Grand Tinel on perustettu 1972. Tuolloin kaksi CdP –viinitaloa yhdistyi Pierre Elie Jeunen ja Christiane Establetin avioitumisen myötä. Tänä päivänä tilaa johtaa heidä kolme lasta Christophe, Beatrice ja Isabelle.

Domaine du Grand Tinel omistaa 74 ha tarhoja, joista 56 ha kuuluu AOC DdP:n. Näillä tarhoilla viljellään punaisista lajikkeista Grenache Noiria, Syrahia, Cinsaultia, Mourvèdreä ja Counoisea. Vaaleita lajikkeita Grenache Blancia, Bourboulecia ja Clairettia viljellään 2 ha tarhoilla. Tilan köynnösten keski-ikä on noin 40 vuotta.

Tilaan kuuluu myös 18 ha viinitarhat, joiden laatuluokistus on AOC Côtes du Rhône.

Viinin valmistamosta löytyy moderneja lämpötilakontrolloituja terästankkeja ja perinteisiä suuria tammitynnyreitä. Vaalea CdP kypsytetään suurimmaksi osaksi (90 %) terästankeissa ja pieni määrä uusissa tammitynnyreissä.

2009 Château Beychevelle

Alue: Grand Cru Classé 
Saint-Julien, Médoc  

Tilan koko: 90 ha, josta 
73,2 ha Grand Cru Classé 
-viinin valmistamiseen

Satomäärä: 45,1 hl/ha

Rypäleet: Cabernet Sauvignon 46%, Merlot 44 %, Cabernet Franc 6%, Petit Verdot 4%

Alkoholi: 13,5 t-%

Kellarimestari: Olivier Richaud 

Konsultoiva enologi: Jacques Boissenot



Ulkonäkö: Syvä rubiini

Tuoksu: Mustaherukkaa, luumu, tammea, sulkeutunut

Maku: Täyteläinen, erittäin runsaata raa'at tanniinit, vahvaa hapokkuutta, mausteisuutta: kanelia, neilikkaa, lyijykynää, runsaasti mustaherukkaa, luumua, vihreää paprikaa.


Viini oli vielä erittäin sulkeutunut. Tanniinit olivat raa'at ja runsaat. Viini kaipaa useamman vuoden kypsyttämistä. Tuottajan mukaan viini kestää 5–20 vuoden kellaroinnin. Viiden vuoden päästä viini on jo hyvin toisenlainen. Hieman kyllä mietitytti viinin hedelmäisyys. Riittääkö se kovin pitkään kypsyttämiseen?


Vuosikerta 2009

Viiniin käytetyt rypäleet on korjattu 21.8.–12.10.2009 välisenä aikana. Sato korjattiin 16 päivän aikana.

Maaliskuun aikana sää oli hyvin aurinkoista ja kuivaa. Viiniköynnösten ensimmäiset silmut ilmestyivät huhtikuun alkupuolella, jolloin sää oli vielä sateisen kylmää.  Köynnökset kukkivat toukokuun viimeisellä viikolla sään ollessa kesäisen lämmin.Green harvest tehtiin kesäkuun aikana 50 ha alueella. Elokuun aikana tapahtunut véraison oli hyvin yhtänäinen. 

Syyskuun kuuman kuivat päivät ja viileät yöt edesauttoivat sadon kypsymistä. Ensimmäiset Merlot-rypäleet poimittiin syyskuun 21.-24.2009. Toinen poiminta tapahtui 28-29.9.2009. Syyskuun loistava ilma mahdollisti sen, että sadonkorjuu voitiin tehdä kolmen kuukauden aikana. 

Viimeiset Cabernet Sauvignon -rypäleet poimittiin 12.10.2009. Rypäleet olivat optimaalisen kypsiä, ja hyvä latuisia.

Tammikuussa 2010 valmis viini sekoitettiin ja laitettiin kypsymään. Uusiin tammitynnyreihin laitettiin 50 % Grand Cru -luokan viinierästä, 25 % Amiral de Beychevelle -viinierästä ja  19 %  Brulières de Beychevelle -viinierästä.

Château Beychevellen viinitarha 

Château Beychevelle  

Maaperä: Syvää karkeaa Garonne soraa  

Pinta-ala:  250 ha josta 90 ha istutettu viiniköynnöksiä

Köynnösten keski-ikä: 28 vuotta

Istutustiheys: 10 000 köynnöstä/ha

Lajikkeet: 62 % Cabernet Sauvignon, 31 % Merlot, 5 % Cabernet Franc, ja 2 % Petit Verdot

Kypsytys: 18 kk tammitynnyreissä, joista puolet on uusia.

Château Beychevelle

Château Beychevelle luokiteltiin vuonna 1855 neljänteen kasvuluokkaan. Château Beychevellen kerrotaan saaneen nimensä gascognen murteen sanoista "beisse voile" eli laskekaa purjeet. 1500-luvulla tilan omisti Epernonin herttua, joka oli Ranskan laivaston komentaja. Girondea pitkin kulkevat laivat tervehtivät herttuaa laskemalla purjeet alas tilaa ohittaessaan.

Tilaa tekee nimikkoviininsä lisäksi kakkosviiniä, jonka nimi on Amiral de Beychevelle. Vuonna 2009 viini sisälsi seuraavia lajikkeita: Cabernet Sauvignon 46%, Merlot 44 %, Cabernet Franc 6% ja Petit Verdot 4%. Tarhojen maaperä koostuu sorasta, jonka päällä on savea ja hikkakiveä. Köynnösten istutustiheys on 8 000–10 000 köynnöstä/ha. Sadonkorjuu tapahtuu käsin. Suurin osa (85 %) Amiral de Beychevellea on kypsytetty vuoden vanhoissa tammitynnytiessä, joita on käytetty ykkösviinin valmistamiseen. 15 % viinistä on kypsytetty uusissa tammitynnyreissä. Kypsytysaika oli 18 kk.

Amiral de Beychevelle on parhaimmillaan 3–7 vuoden ikäsienä.

Château Beycevelle omistaa AOC Haut-Médocin alueelta muutavan palstan. Tämän pienen palstan viini myydään nimellä Brulières de Beychevelle ja siinä on 56% Cabernet Sauvignonia ja 44% Merlota.

Palstojen maaperä koostuu saven sekaisesta sorasta. Rypäleet on poimittu koneellisesti. Kypsyttäminen on tapahtunut  vanhoissa tammitynnyreissä, joita on aikaisemmin käytetty  Château Beychevelle Grand Vinin kypsyttämisessä. Kyspystysaika oli noin 15 kk. Viini kestää 5–10 vuoden kellaroinnin.

Portviini, Osa II

Sadonkorjuu

Portviiniin käytettävien rypäleiden sadonkorjuu alkaa yleensä syyskuun puolen välin aikoihin. Tuolloin rypäleet ovat optimaalisen kypsiä ja makeita. Oikean sadonkorjuu ajankohdan valitseminen on erittäin tärkeää. Tuhon aikaan toivotaan hartaasti, että säätiedotukset lupaavat poutaisia sadonkorjuu ilmoja. Yksikin sateinen päivä voi heikentää sadon laatua tai pahimmassa tapauksessa se tuhota sen kokonaan.

Sadonkorjuun aloittamisen ajankohtaan vaikuttaa myös portviinitalon ja viinintekijän tavoittelema tyyli. Useammat portviinitalot haluavat, että vuosikertaportviineissä on pehmeitä ja kypsiä tanniineja. Tämän ominaisuuden aikaansaamiseksi aloitetaan sadonkorjuu mahdollisimman myöhään. Tuolloin rypäleiden kuorissa olevat parkkihapot ovat pehmeämpiä kuin varhain korjatuissa rypäleissä.

Rypäleiden kerääminen tapahtuu yhä tänäkin päivänä käsin. Koneiden käyttö on mahdotonta, koska viiniköynnökset kasvavat jyrkille rinteille tehdyillä pengerryksillä. Kerääminen ja rypäleiden kuljetus viininvalmistamoon tapahtuu mahdollisimman hellävaraisesti. Ennen kuin viininvalmistus alkaa, otetaan rypälelastista lain ja oman viinintekijän edellyttämät näytteet analysoitavaksi. Viininvalmistamolle tulleet rypäleet valmistetaan viiniksi perinteisissä kivialtaissa, autovinifikaattoreissa tai terästankeissa.

Sadonkorjuun aikaan työpäivät venyvät pitkiksi. Työpäivä pellolla saattaa kestää hyvinkin 10 h, jonka jälkeen alkaa sadon polkeminen. Perinteisesti polkeminen on alkanut klo 20 aikoihin ja se on jatkunut lähes keskeytyksettä puoleenyöhön saakka. Seuraavana aamuna on aikainen herätys ja rinteillä olevin tarhojen sadonkorjuu jatkuu.

Perinteisen Portviinin valmistaminen

Douron alueella kunnioitetaan ja noudatetaan perinteisiä viinin valmistus tapoja. Syynä tähän on se, että alue on ollut hyvin pitkään eristyksissä ja infrastruktuuri on kehittynyt myöhään. Usea tila sai sähköt vasta 1960-luvulla. Alueella liikkuminen oli hankalaa ja ainoa yhteys muuhun maailmaan oli vesireitti Douro-jokea pitkin.

Polkeminen

Rypäleiden polkeminen ja käyminen tapahtuvat samassa yleensä graniitista valmistetussa altaassa, jonka nimi on lagar. Allas on suorakaiteen muotoinen ja keskimääräinen koko on 6 000-7 500 l. Käytössä on myös jopa 20 000 l kokoisia altaita.

Lagar

Lagarin reunojen korkeus voi olla 80 cm. Altaan leveys on yleensä 3 m ja pituus 3,5 m. Rypäleitä murskataan noin 60 cm:n korkeuteen. Käymisen kannalta on tärkeää, että rypälemassa on 20-30 cm alempana kuin altaan reuna. Tästä määrästä syntyy runsaat 6 000 l viiniä. Douron laakson tynnyrin eli pipan perusmitta on 550 l. Lain mukaan rypäleitä on käytettävä 750 kg jokaista 550 l pipaa kohden.

Perinteisesti on lasketttu, että altaassa tarvitaan yksi polkija tynnyrillistä kohti. Käytännössä polkijamäärä on tilakohtaista. Dirk van der Niepoortin tilalla käytetään kahta polkijaa tynnyrillistä kohti, jotta ekstraktio saataisiin mahdollisimman tehokkaaksi.

Rypäleiden polkeminen alkaa siten, että polkijat ryhmittyvät riviin ja rogador (työnjohtaja) antaa merkin polkemisen alkamiseksi. Ensimmäinen työvaihe on nimeltään corte (leikkaus), jonka tarkoituksena on murskata rypälemassaa mahdollisimman tehokkaasti. Massa on kiinteää ja polkeminen on raskasta. Corte kestää vähintään kaksi tuntia keskeytyksettä. Tuloksena on kuoria, rankoja, siemeniä ja rypälemehua.

Ensimmäinen työvaihe eli corte, Quinta do Vesuvio

Kun rogarod antaa merkin corte päättyy ja polkijoiden rivit purkautuvat. Polkijoille tarjotaan aquardentea ja viiniä. Tämän jälkeen alkaa seremonian odotetuin osa eli liberdade (vapaus). Polkijat liikkuvat altaassa vapaasti tanssien tai kahlaten. Liberdade kestää toiset kaksi tuntia. Tarkoituksenä on saada rypälemehu lämpenemään ja aktivoida hiivat.

Seuraavana on vuorossa liberdade, Quinta do Vesuvio

Polkeminen päättyy ja rypälemassa jää odottamaan käymisen alkamista. Käyminen alkaa yleensä seuraavana yönä, jos ilma on tarpeeksi lämmin. Tarvittaessa Ihanteelinen käymislämpötila on 28 °C. 

Jatkuu: Portviini, Osa III

Portviini, Osa I

Portviini on väkevöityä viiniä, joka on valmistettu DOC Douron alueella kasvavista portviinin valmistamiseen sallituista lajikkeista. Viinin valmistaminen perustuu perinteisiin menetelmiin, jossa mm. käyminen pysäytetään viinitisleen avulla.

Douro-joen alueella kasvaa lukuisa määrä eri rypälelajikkeita. Portviinin valmistamisessa on sallittua käyttää 51 eri lajiketta, joista
suositeltavia on 15 kpl.

Suositeltavat tummat lajikkeet

Minimi 60 %                                        

Tinta Amarela

Tinta Amarela                                          

Tinta Barroca                                          

Tinta Francisca                                        

Tinta Roritz                                             

Tinta Cão                                                

Touriga Nacinal                                       

Touriga Francesa

Bastardo

Mourisco Tinto

Maksimi 40 %

Cornifesto

Donzelinho

Rufete

Malvasia

Periquita

Rufete

Tinta de Barca

Portviini voidaan valmistaa myös vaaleista lajikkeista, joista 38 kpl on sallittuja ja 14 kpl suositeltavia.

Suositeltavat vaaleat lajikkeet

Arinto

Minimi 60 %                                           

Esgana Cão                                            

Folgasão                                                   

Gouveio ou Verdelho                                

Malvasia Fina                                           

Rabigato
Viosinho                                                  

Boal

Maksimi 40 %

Arinto

Boal

Malvasia Corada

Moscatel Galego

Donzelinho Branco

Samarrinho

Cercial                                      

                                                   

Lajikkeiden sekaistutukset olivat yleisiä 1960-luvulle saakka. Tästä johtuu, että portviiniin perinteisesti käytetty useita eri rypälelajikkeita. Lajikkeet kasvoivat samalla tarhalla, jonka sadonkorjuu tehtiin samanaikaisesti lajikkeesta riippumatta. Eri rypälelajikkeet saivat myös käydä samassa sammiossa viiniksi. Lajikkeiden kirjo teki portviinistä portviinin. Yksi lajike antoi viinille syvän värin ja selkärangan, toisessa lajikkeessa saattoi olla paljon aromeja, mutta vähemmän täyteläisyyttä. Vielä tänäkin päivänä Douron alueelta löytyy useita tarhoja joita viljellään sekaistutuksen periaatteella. Uusia tarhoja tehtäessä ei enää käytetä sekaviljelytekniikkaa. Jokainen lajike kerätään omana eränään. Samoin käyminen tapahtuu myös lajikekohtaisesti. Viinierien sekoittaminen tapahtuu kypsytysvaiheessa.

Jatkuu: Porviini, Osa II

DOC Douro

Portviini on ollut vuosisatoja Douron alueen viinimarkkinoiden kuningas. Alueella on aina tehty puna- ja valkoviinejä, mutta ne ovat jäänet portviinin varjoon. Vaikka alueen puna- ja valkoviinit olivatkin hyviä, ei juuri ketään kiinnostanut kehittää näiden viinien laatua ja tuotantoa. 1970-luvulla markkinoille ilmaantui muutamia laatuviinin tuottaja, mutta vasta 1980-luvulla alettiin valmistamaan suurempia määriä laadukkaampia puna- ja valkoviinejä. Tilanne alkoi muuttumaan parempaan suuntaan, kun vuonna 1982 Douron puna- ja valkoviinit saivat DOC-merkinnän.

Puna- ja valkoviinin valmistuksen osalta alaue on kokenut enemmän muutoksia viimeisen 25 vuoden aikana kuin koko sen historiassa. Suurin sysäisy kehitykselle tapahtui vuonna 1986, kun Portugali liittyi EU:n. Samalla purettiin Vila Nova da Gaian satamanssa olevien portviinitaljolen monopoliasema. Tämä mahdollisti sen, että satamasta laivattiin muutakin kuin vain portviiniä maailman markkinoille.

Fernando Nicolau de Almeida

Douron puna- ja valkoviinien kehittämisestä saadaan kiittää enologi Fernando Nicolau de Almeidaa. Hän työskenteli Ferreiran Portviini talossa, mutta oli erittäin kiinnostunut myös ei väkevöityjen viinien valmistuksesta. Toisen maailman sodan aikaan Fernando Nicolau de Almeida vieraili Boudeaux´in viinitiloilla. Vierailusta innostuneena hän päätti ryhtyä valmistamaan erittäin korkealaatuista Dourolaista punaviiniä. Tämän tuloksena syntyi Barca Velha vuonna 1952, jonka rypäleet tulivat Douro Superiorin alueella sijaitsevalta Quinta do Vale de Meão -tilalta. Barca Velha -viini ei saanut pitkään aikaan kilpailijoita, koska Portviinitalot keskittyivät edelleenkin vain portviinien valmistamiseen. 

Casa Ferreirinhan portviini varastosta löytyy kuva, jota on käytetty Barca Velhan etiketissä

Douron viinituotanto 2000-luvulla

Douro on maailman suurin vuoristoon sijoittuva viininviljelyalue. Samalla se on myös maailman vanhin rekisteröity viininviljelyalue.

Douro-joki, jota Espanjassa kutsutaan Dueroksi, on yksi Euroopan mahtavimmista joista. Pituutta sillä on 927 km ja se virtaa läpi Iberian niemimaan. Joki toimii myös 112 km pituudelta Portugalin ja Espanjan rajana. Viininviljelyalueet sijaitsevat joen rannoilla noin 100 km pituudella.

Alueen läntinen raja on Barqueirosissa, joka sijaitsee 75 km Porton kaupungista. Itään päin mentäessä alue päättyy Espanjan rajalle. Alueen kokonaispinta-ala on noin 250 000 ha, jolle viinitarhoja on istutettu 45 220 ha alueelle, joka on noin 15,4 % koko alueen pinta-alasta. Viininviljelijöitä on 34 576 hlöä. Heistä 632 hlöä omistaa yli 10 ha tilan, joka on 35,33 % koko viljelyalasta.

Vuonna 2010 tuotettiin viiniä seuraavanlaisesti

Kokonaistuotanto                1 351 949

DOP* viinejä                         355 993

DOP jälkiruokaviinit               830 368

IGP viinejä                               26 986

Viiniä                                     138 605     

Yksikkö: 1,000 hl
*Sisältää  QSWPSR ja QSSWPSR
Lähde: IVV ja IP  

Viljellyimmät lajikkeet 

• Touriga Franca
• Tinta Roriz
• Touriga Nacional
• Tinta Barroca
• Tinta Amarela

Douron laakso jakaantuu kolmeen ala-alueeseen: Baixo Corgo, Cima Corgo ja Douro Superior.

Baixo Corgo (Lower Corgo, Ala Corgo) on portviinin synnyinseutua. Alueen kokonaispinta-ala on 45 000 ha, josta viininviljeyä on 14 582 ha. Viljelijöitä on 15 483 hlöä. Viinitarhat sijaitsevat tällä alueella hyvin tiheässä ja ovat hyvin pieniä 0,94 ha/viljelijä. Alue sijaitsee 100 m merenpinnan yläpuolella. Vuotuinen sademäärä on 900 mm ja keskilämpötila on 18 °C. Alueella on hyvin vehreää runsaiden sateiden ansiosta. Alueella tehdään lähinnä pöytäviinejä.

Baixo Corgon alueella on pitkät perinteet viinin- ja portviinin valmistuksessa. Suurin syy tähän on se, että Douro-joki on ollut aikoinaan hyvin karikkoinen ja vaikeakulkuinen ja tältä alueelta oli ainoastaan laivayhteys rannikolle. Yhteydet Cima Corgon ja Douro Superiorin alueelle olivat olemattomat.

Cima Corgon (Upper Corgo, Ylä Corgo) pinta-ala on 95 000 ha. Alueella on kolme tärkeää kaupunkia Pinhão, São João da Pesqueira ja Tua. Alue tuottaa parhaat rypäleet ja laadukkaimmat viinit. Viljelyalaa on 20 969 ha ja viljelijöitä 16 270 hlöä. Tarhakoot ovat hieman suurempia kuin Baixo Corgon alueella 1,29 ha/viljelijä. Alue sijaitsee hieman Baixo Corgoa ylempänä 130 m korkeudessa. Alueen vuotuinen sademäärä on ihanteellinen 650 mm/v ja keskilämpötila on 19 °C. Alueen satomäärät ovat pienempiä kuin Baixo Corgossa. Noin 17 000 ha on tunnettujen ja laadukkaiden viinintuottajien omistuksessa.

Pinhãon  asema

Alueen tunnettuja viinitaloja ovat mm. Quita de la Rosa, Quinta do Sol (Symington), Quinta do Crasto, Churchill Estates ja Niepoort.

Pinta-alaltaan suurin ala-alue on Douro Superior 110 000 ha. Suuresta koostaan huolimatta alueella on vähiten viininviljelyä 10 175 ha. Viljelijöitäkin on 7 348  hlöä. Tarhakoko on 1,38 ha/viljelijä. Alue on hyvin kuivaa ja vuodessa sadetta saadaan 500 mm. Itäisen Douro Superiorin vuoden keskilämpötila on näistä kolmesta alueista korkein 21 °C.

Alueen viininviljely alkoi kasvaa vuoden 1791 jälkeen, kun Douro-joen muokkaukset saatiin valmiiksi, jonka ansiosta laivat pääsivät kulkemaan alueelle. Douro Superior on edelleenkin harvaan asuttua ja vaikeakulkuista seutua.

1970-luvulla markkinoille ilmaantui muutama muu laatuviinin tuottaja, mutta vasta 1980-luvulla alettiin puna- ja valkoviiniä valmistamaan suurempia määriä. Vaikuttavana tekijänä tuohon aikaan oli se, että vuonna 1979 myös puna- ja valkoviinit saivat DOC-merkinnän.

Douron alueen punaviinien vuosikertoja.

2010     

Kuuma ja kuiva vuosi. Satoa saatiin enemmän kuin vuonna 2009 ja sadon laatu oli vaihteleva. 
Vuosikerran parhaimpia viinejä ei ole vielä markkinoilla.

2009  

Kuuma ja kuiva vuosi. Viinit ovat täyteläisiä, lihaksikkaita ja kestävät pitkän kellaroinnin.

2008              

Talven aikana tuli sopivasti sateita, mutta ilman lämpötila oli normaalia alhaisempi. Vuosikerran viinit ovat raikkaan mausteisia.

2007              

Talven aikana tuli sopivasti sateita ja syksy oli lämmin. Viinit ovat luonteeltaan kukkaisia, intensiivisiä ja niissä on hyvä rakenne.

2006              

Syksyn sää oli kuuma, kostea ja sateinen. Sadon laatu oli vaihteleva, viini ovat keskiraskaita ja juotavissa 2015.

2005              

Hyvin kuivia, täyteläisiä ja tasapainoisia viinejä, jotka kestävät kellarointia vuoteen 2020 saakka.

Sedna, Crooked Vines, Secret Spot ja Lacrau viinit tulevat Cima Corgan alueella olevalta Secret Spot viinitilalta.

Douron maaperä

Pohjois-Portugalin maaperä koostuu pääsääntöisesti graniitista. Tässä erittäin kovassa kivilajissa on melko yhtenäinen saviliuske-esiintymä, jonka leveys itä-länsisuunnassa on noin 100 km ja pohjois-eteläsuunnassa noin 45 km. Tämä esiintymä määrittää Douron laatuviinialueen.

Dourolaista liuskekiveä

Liuskekiveä esiintyy koko laatuviinialueen maanpinnassa tai ohuen humuskerroksen alla. ”Kiviaines on huokoista, liuskeista, eroosiolle altista ja se muokkautuu suhteellisen helposti karkeaksi kasvualustaksi viiniköynnökselle. Saviliuskeesta rapautuu ohutta pölyä, jota nousee kuivana kautena ilmaan joka paikasta peittäen kulkijan kengät ja auton. Liuske on oikealla tavalla karu kasvualusta viiniköynnökselle. Ne joutuvat taistelemaan saadakseen ravintoansa ja kasvattavat menestyäkseen juurensa syvälle maaperään. ”

”Liuskeessa on riittävästi monia mineraaleja kuten kaliumia ja magnesiumia. Kalsiumin, boorin ja eräiden muiden hivenaineiden suhteen maaperä on kuitenkin niin köyhää, että sitä on parannettava lannoitteilla. Liuskekerrostumat pystyvät varastoimaan tehokkaasti talven sadekauden vettä. Tämän huomaa selvästi loppukevään aikana liuskeperään tehdyistä leikkauksista, jotka tihkuvat runsaasti vettä. Liuskeen rakenne edistää juurten kasvamista syvälle, jolloin ne pystyvät hyödyntämään varastoitunutta vettä pitkälle kesään.”

Douro alueen liuskekivestä koostuva maa-aines jaetaan kahteen alayksikköön. Ensimmäinen alayksikkö sisältää maa-aineksen, jonka rakenteeseen ja koostumukseen on viinin viljelijä vaikuttanut. Maata on muokattu, kun on rakennettu uusia terassaja viinin viljelyä varten tai jo olemassa olevia on korjailut. Maa on muokkaantunut myös siinä vaiheessa, kun terasseille on istutettu uusia köynnöksiä. Näissä kahdessa tapauksessa maaperä on muokkaantunut pysty- ja vaakatasossa. Maaperä on myös tämän lisäksi lannoitettu.

Tämän tyyppistä maa-ainesta löytyy koko Douron alueelta. FAO/UNESCO (1988) on nimennyt tämän maa-aineksen nimeltä aric anthrosoil, ”keinomaannos”. Tämän maa-aineksen syvyys vaihtelee 

1-1,3 m ja sitä on koko viljeltävän terassin leveydeltä. 

”Keinomaannos” jakaantuu kahteen eri kerrokseen. Ensimmäinen kerros on 12.5 em*) syvä. Se on syntynyt vuosien saatossa, kun viiniköynnöksen ympärillä olevaa maa-ainesta on muokattu. Toinen kerros ylettyy peruskallioon saakka. *) Itselleni tuntematon lyhenne.

Toinen alayksikkö koostuu maa-aineksesta, jonka koostumukseen viinin viljelijä ei ole vaikuttanut niin voimakkaasti kuin ensimmäisessä tapauksessa. FAO/UNESCO (1988) on jakanut tämän maa-aineksen kolmeen alayksikköön.

Leptosoil ”kalliomaannos” < 25 cm syvyydessä ja on hallitseva maa-aines

Leptosol jakaantuu taas kolmeen alayksikköön: lithic, distric ja umbric. Harvemmin mainittavaa euric-maalajia tavataan lähinnä Cima Corgon alueella.

Pre-Cambrian -  Maalajia esiintyy, kun pintamaan paksuus on enemmän kuin 15 em.

Riverine - Tätä alarymää esiintyy lähinnä Vilarçan laaksossa, jossa se on koostunut alluviaalista.

Alluviaali: Yleistermi kiinteytymättömälle eroosiomateriaalille, virtaavan tai tulvaveden kasaamista irtonaisista maalajeista, kuten sorasta, hiekasta ja liejusta syntynyt lietemaa.

  

Ranskalainen kirjailija Chantal Lecouty on kuvannut hyvin osuvasti Douro-laakson kolmea osa-aluetta. Baixo Corgo on vihreää aluetta. Cima Corgon aluetta hän kuvasi ruosteen ruskeaksi ja Douro Superioria palaneeksi maaksi.

Douron ilmasto

Yleistä

Douron alueen ilmastoon vaikuttaa hyvin paljon Serra do Marão, joka sijaitsee alueen länsipuolella. Korkeutensa (1 400 m) ansiosta se pysäyttää Atlantilta tulevat sadepilvet. Alueen pohjoispuolella olevat Serra de Alvão, Serra de Padrela ja Serra de Bornes suojaavat aluetta kylmiltä pohjoistuulilta. Näiden vuorten vaikutuksesta Douron alueen yläjuoksun suurilmasto on mantereinen ja se poikkeaa suuresti rannikkoseutujen ilmastosta.

Serra do Marão, Rui Pires 2011

Lämpötila ja sateet

Rannikolla sijaitsevan Porton kaupungin ilmasto ei sovi viinin viljelylle. Alueen ilmaston ihanteellinen viileys ja kosteus ovat sopivat loistavasti viinin säilyttämistä varten. Porton keskilämpötila on 14,4 °C ja sadettaa tulee 1 200 mm/v.

Douron laakson alueella on hyvin kuumaa ja kuivaa. Keskilämpötilat ovat korkeampia kuin rannikolla sijaitsevassa Porton kaupungissa. Kesällä lämpötila voi kohota alueen itäisimmissä osissa 50 asteeseen tai laskea talvella pakkasen puolelle.

Douro 10.1.2009 

Nämä ääriolosuhteet vaikuttavat myös viininviljelyyn ja viiniköynnösten käyttäytymiseen. Alueen eteläisille rinteille istutetaan kuumuutta ja auringon ultraviolettisäteilyä kestäviä paksukuorisia lajikkeita. Ohutkuorisemmat lajikkeet löytyvät alueen korkeammilta ja viileimmiltä kasvupaikoilta.

Vanhat lajikkeet selviävät loppukesän kuumuudesta ilman pysyviä vaurioita, koska niiden juuristo ylettyy syvälle maaperässä olevaan saviliuskeeseen. Nuoret taimet, jotka on istutettu edellisenä kesänä kärsivät kuivuudesta ja kuumuudesta. Joka kesä uusista taimista kuolee 10–15 %.

Oliivipuita ja viiniköynnöksiä Douron laakson rinteillä

Vuotuiset sademäärät ovat vähintäänkin kolmanneksen pienemmät kuin Marãon länsipuolella. Runsaimmat sateet joulu-tammikuun aikana. Joillakin alueilla saadaan runsaampaa sadetta vielä helmikuun aikana. Sateisempien kuukausien aikana sademäärät vaihtelevat 50,6 mm (Barca d’Alva, Cima Corgo) aina 204,3 mm (Fontes, Baixo Corgo). Kesällä sateita tulee satunnaisesti ukkosten kera. Kuivimpaan aikaan sadetta saadaan niin vähän kuin 6,9 mm (Murça, Cima Corgo) tai jopa 16,2 mm (Mesão Frio, Baixo Corgo). Syyskuussa Atlantilla olevien matalapaineiden määrä lisääntyy ja tämä seurauksena alueelle saadaan enemmän sateita. Syyssateet saattavat aiheuttaa ongelmia sadonkorjuun aikaan.

Douron laatuviinialue on jaettu kolmeen osa-alueeseen, koska alueen sisäisissä ilmasto-olosuhteissa on suuria eroja. Sateet tulevat pääsääntöisesti Marãon länsipuolella. Itään päin mentäessä sateet vähenevät ja lähellä Espanjan rajaa ilmasto-olosuhteet ovat melkeinpä yhtä ankarat kuin aavikolla.

Läntisen Baixo Corgon vuotuinen keskilämpötila on 18 °C ja vuotuinen sademäärä 900 mm. Lämpöolosuhteiden ja sateiden ansiosta alue on jossain määrin vehreämpää kuin muut kaksi osa-aluetta.

Keskellä olevan Cima Corgon vuotuinen keskilämpötila on 19 °C ja sadetta saadaan 650 mm/v.

Itäisen Douro Superiorin vuoden keskilämpötila on näistä kolmesta alueista korkein 21 °C.

Sadetta saadaan 500 mm/v.

Douron alueen sademäärät. Lähde: IVPD

Douron alueen lämpötilat. Lähde: IVPD