Vinho Regional Duriensen historiaa, Osa IV

Ramos Pinton portviinimainos

Toisen maailman sodan aikana (1939–1945) portviinin tuotanto romahti, mutta pian sodan päätyttyä tuotanto elpyi ja ulkomaanvienti alkoi taas vetää. Tuohon saakka Englanti oli ollut tärkein vientimaa. 1950–1960 -luvuilla uusiksi tärkeiksi markkina-alueiksi muodostuivat Ranska, Benelux-maat, Saksa ja Tanska.

1960-luvulla työvoimapula pakotti uusimaan ja kehittämään viininviljely menetelmiä. Tämä kehitys jatkui 1970–1980 –luvuille saakka.

Uusia portviiniä koskevia lakeja säädettiin. Vuoden 1966 ns. yhden kolmanneksen lain mukaan portviinitalot saivat myydä kunakin vuonna korkeintaan kolmanneksen edellisen vuoden tuotannosta. Näin haluttiin varmistaa, että portviiniä kypsytetään tarpeeksi kauan. Vuoden 1971 jälkeen oli laillista viedä maasta vain pullotettua portviiniä. Näin pyrittiin varmistamaan ulkomaan vientiin menevän portviinin laatu. 1974 valtio saa yksinoikeuden viinitisleen myyntiin.

Portviininvalmistus ei ole säästynyt skandaaleilta. Vuonna 1975 saksalaiset viranomaiset havaitsivat tullilaboratoriokokeissa, että 1972–74 valmistetuissa portviineissä oli käytetty väkevöimiseen teollista alkoholia eikä lain määräämää viinitislettä. Asiaa alettiin tutkia ja jäljet johtivat epärehelliseen ranskalaiseen viiniagenttiin. Tämän lisäksi todettiin, että Casa do Douron laadunvalvonta oli pettänyt, koska portviinissä ei ollut valmistettu lain vaatimalla tavalla. Casa do Douro joutui lunastamaan väärin valmistetut portviinit.

Douron viinitarhoja

1980-luvun alkupuolella useat merkittävät portviinitalot, kuten Ramos Pinto ja Ferreira, käynnistävät tutkimus- ja kehitysohjelman nimeltä Associão para o Desenvolvimento da Viticulura Duriense, ADVID. Ohjelman tarkoituksena on tutkia alueelle parhaiten sopivia köynnöslajikkeita ja kehittää viljelymenetelmiä. Tutkimusten tuloksena syntyi suositus viidestä parhaiten Douron alueelle sopivasta köynnöslajikkeesta, jotka ovat Touriga Nacional, Tinta Barroca, Tinta Roriz, Tinto Cão ja Touriga Francesa.

Tinta Cão

Vuonna 1986 Portugali liittyi EU:n. Tämä aiheutti sen, että Portugalin viinilaki piti sopeuttaa EU:n vaatimusten mukaiseksi. Tällä uudistuksella oli mittavia seurauksia. Uusi laki määräsi, että vuodesta 1987 lähtien perinteisten vientitalojen ja Vila Nova de Gaian monopoliasema päättyi ja yksittäiset viinitalot saivat vapaasti harjoittaa ulkomaankauppaa.

Vuonna 1995 DOC Douron alue järjestäytyi taas uudestaan. Casa do Douron toiminta lakkautettiin ja perustettiin uusi järjestö nimeltä Comissao Interprofessional do Regiao Demarcada do Douro, CIRDD (Interprofessional Commission for the Demarcated Region of the Douro). Uudessa järjestössä maanviljelijät ja viinin valmistajat ovat tasavertaisessa asemassa. Järjestön tarkoituksena on kehittää alueen viininviljelyä alueen pitkiä perinteitä kunnioittaen.  Järjestölle perustettiin ala-järjesteöä Vinho de Qualidade Produzido em Região Determinada, VQPRD (Quality Wines Produced in Specified Regions).

Viimeisin hallinnollinen muutos tapahtui 2003, jolloin CIRDD liittyi yhteen Instituto dos Vinhos do Douro e do Porton, IVDP, kanssa.

DOC Douro liitettiin 14. joulukuuta 2001 Unescon Maailman perintö -kohteeksi.