Vinho Regional Duriensen historiaa, Osa II

1600-luvulla Douron alueelle perustettiin lisää viinitarhoja, koska ulkomaan vienti kasvoi tasaiseen tahtiin. 1600-luvun loppupuolen kauppapoliittiset erimielisyydet brittien ja ranskalaisten välillä johtivat siihen, että britit kielsivät ranskalaisten viinien maahantuonnin. Tämän episodin jälkeen brittiläiset kauppiaat suuntasivat katseensa Portugaliin tyhjentäen maan viineistä ja näin Pohjois-Portugalin viineistä tuli erittäin suosittuja. Näihin aikoihin ensimmäiset englantilaiset viinikauppiaat hakeutuivat Douro-joen alueen viininviljelyaluille. Tällä tavalla he pyrkivät varmistamaan viinin saannin omille markkinoilleen. 

Porton kaupunkiin perustettiin edelleenkin toiminnassa olevia portviinitaloja. Ensimmäinen niistä oli Kopke (1638), jonka perustajana oli saksalaista syntyperää oleva Christiano Köpke. Seuraavat portviinitalot olivat Warre (1670) ja Croft (1678), jonka alkuperäinen nimi oli Phayre & Bradley. Vuonna 1680 sai alkunsa Harrisin portviinitalo, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Quarles Harris. Taylorsin portviinitalo aloitti toimintansa 1692. Sen alkuperäinen nimi oli Bearsley, joka muuttui nykyiseen muotoonsa 1700-luvulla. Muita tunnettuja portviinitaloja ovat Ferreira 1751, Silva & Cosens 1789, Cálem 1859 ja Raimos Pinto 1880.

Portugalin tärkeimmät ja vilkkaimmat satamat olivat Lissabon ja pohjoisessa sijaitseva Viana. Dourossa valmistettu viini laivattiin näiden satamisen kautta maailman markkinoille. Vasta 1500- ja 1600 –luvuilla Porton satamasta alettiin laivaamaan viiniä Englantiin.

Portugalilainen viinin oli tuohon aikaan erittäin todennäköisesti vahvaa ja täyteläistä. Laivamatka Lissabonista Englantiin oli pitkä. Matkan aikana merenkäynti oli hyvin voimakasta ja lämpötila saattoi kohota kesäaikaan lähelle 50 C. Viinin kuljetuskestävyyttä parannettiin lisäämällä siihen viinitislettä. 1600-luvulta löytyy ensimmäiset merkinnät viinin väkevöimisestä. Lisää tietoa viinin säilyvyydestä on löytynyt 1720 ilmestyneestä viininviljelyyn ja –valmistamiseen liittyvästä kirjasta nimeltä Agricultura das Vinhas. Kirjassa neuvottiin lisäämään puolen almuden verran viinitislettä tynnyrilliseen viiniä. Almude on edelleenkin käytössä oleva mitta, jonka vetoisuus on noin 32 litraa. Näin portviinin kehitys sai vähitellen alkunsa.

Portviinit eivät ole aina olleet makeita. Ensimmäiset portviinin kaltaiset väkevöidyt viinit olivat kuivia ja alkoholipitoisuus oli todennäköisesti 
13–16 t-%. Portviinin muuttui 1700-luvun aikana vähitellen makeammaksi. Tähän on todennäköisesti ollut syynä englantilaisten mieltymys täyteläisiin ja makeisiin viineihin.

 
1703 solmittiin Portugalin ja Englannin kesken ”Methuen Treaty” -kauppasopimus, joka suosi Englantiin viedyn portviinin verotusta. Englantilaiset suosivat makeita viinejä ja portviinistä tuli yksi heidän lempijuomansa. He maksoivat Dourolaisista viineistä hyvän hinnan. Dourolaista viiniä toimitettiin niin paljon kuin mahdollista Englannin markkinoille. Douro-joen rannoilla olevia hedelmätarhoja ja viljapeltoja muutettiin viinitarhoiksi. Myös uusia viinitarhoja raivattiin, jotta pystyttäisiin tuottamaan tarpeeksi viiniä Englannin markkinoita varten.

Viinien hinnat nousivat ja samalla markkinoille tuli myös kauppiaita, jotka möivät huonolaatuista viiniä korkeaan hintaan. Merkkejä ylituotannosta ja laadun heikkenemisestä alkoi näkyä tämän kiivaan kaupan käynnin aikana. Markkinoille alkoi ilmestyä myös väärennettyjä portviinejä. Tähän tarkoitukseen käytettiin kaikkialla Portugalissa valmistettua viiniä, jota paranneltiin seljanmarjamehulla, sokerilla ja jopa pippurilla. Väärennettyjen portviinien pohjana saatettiin käyttää myös Espanjalaisia punaviinejä.

Markiisi Pombal

1700-luvun puolivälissä  brittiläiset vähensivät dramaattisesti portugalilaisten viinien ostamista. Hinnat romahtivat neljännekseen tai viidennekseen aikaisemmista ja kaupankäynti alkoi hiipua. Tämän lisäksi britit määräsivät ylimääräisen neljän punnan tullimaksun yhtä viinitynnyriä kohti. Tämän seurauksena oli se, että Douro-joen laakson portviinin tuottajat olivat pian syvässä ahdingossa. He kokosivat voimansa portviinin suojelemista varten ja vetosivat Markiisi Pombaliin (Sebastião José de Carvalho e Melo), jotta hän tuolloisena maan pääministerinä turvaisi alueen viinintuotannon.

Markiisi Pombal loi vuonna 1756 uuden yhtiön nimeltä Companhia Geral dos Vinhos do Alto Douro (Douron alueen viininviljelyn yleinen yhtiö), jonka tehtävänä oli pelastaa alueen elinkeino, kehittää viininviljelyä ja -valmistusta. Hänen tärkein tehtävänsä oli määritellä Alto Douron laatuviinialueet vuosina 1757–61.

Vuodesta 1756 tuli hyvin tärkeä Portugalin ja etenkin Douron alueen historiassa. Companhia Geral dos Vinhos do Alto Douro julkaisi asetuksen syyskuun 10. päivä, jossa Alto Douron alue määriteltiin maailman ensimmäiseksi rekisteröidyksi viininviljelyalueeksi Koillis-Portugalissa. Näin järjestäytynyt viinintuotanto alkoi Portugalissa noin sata vuotta ennen Ranskaa.

Alto Douron alue merkittiin 335 kivipaadella, joihin kaiverrettiin sana Feitoria, viinitarha (kuva oikealla). Alueen läntinen raja kulki Reguan kaupungin länsipuolella ja itäinen raja Pinhãon kaupungin kohdalla. Pohjoisessa ja etelässä alueeseen kuuluivat Douro-joen ja sen sivujokien välittömässä läheisyydessä olevat viininviljelyalueet.

1700-luvulla Douro-joen viininviljelyalue laajentui itäänpäin. Pinhãon kaupungin ympäristöön perustettiin useita portviinitaloja, joista ehkä tunnetuimmat ovat Quinta do Tua ja Quinta dos Malvedos.

Douro-joen purjehduskelpoisuutta parannettiin raivaamalla karikkoja ja koskia. Näiden töiden ansiosta joesta tuli purjehduskelpoinen aina Espanjan rajalle saakka. 

Jatkuu: Vinho Regional Duriensen historiaa, Osa III